Nyt on ollut ihanan aurinkoista ja lämmintä! Oon täällä ruskettunut sen verran, että mun meikkivoide alkaa olla ihan liian vaaleaa jo. Mun kesän ja syksyn hiusten vaalentaminen lähelle omaa väriä on ollut menestyksekäs. Mulla on joku 4-5cm juurikasvu, mutta se ei näytä yhtään törkeältä (tai niin mä ainakin kovasti uskottelen itselleni) Mulla on kyllä jo tosi vaaleat hiukset, kun aurinko on niitä täällä vielä vaalentanut. Oon paljon kauniimpi ja näyttävämpi tummana, mutta mun sisäinen ituhippi ei haluais värjätä hiuksia enää niin usein.
![]() | |
| Maikki, tää on omistettu sulle. Tarhoissa olevat automaattiset vesiastia talvella. |
Viime viikolla minä, Natalia ja Jill oltiin Prun tunnilla kolmistaan. Meillä oli ihan hauska tunti: mulla oli aluksi Columbus, Natalialla Sunny ja Jillillä Tinkerbell. Vaihdetiin hevosia aina 20 minuutin välein ja piti kertoa aina seuraavalle ratsastajalle, miltä hevonen tuntui, mikä oli hyvää, mikä huonoa ja miten korjaisi tilannetta. Sain Columbuksen liikkumaan ihan superhyvin, samoin Tinkerbellin. Sunny meni ensin Jillillä ja Natalialla ja koska se on eläkkeellä, se oli ihan tarpeeksi, joten en ratsastanut sillä. Jotenkin tuntuu, että Prun asenne mua kohtaan on muuttanut. Yhtäkkiä olenkin "tosi hyvä" ratsastaja. En siis sillä tavalla hyvä kuin se tai Luis, mutta selvästi jotenkin oon saanut rispektiä. Olisin saanut pitää Alicelle ja Secretille tuntiakin, mutta kieltäydyin.
Alkuviikosta Luis piti mulle tunnin Lucylla. Sain siltä toimivia vinkkejä. Jos hevonen ei liiku, älä edes yritä taivuttaa sitä ennenkuin se ajattelee eteenpäin. Ratsasta ensin hevonen nopeaksi ja pohkeesta reagoivaksi ja se liikkuu itse eteenpäin, ala sitten ratsastaa vasta asetusta ja taivutusta. Jos hevonen on painava kädelle, pidä oma käsi vakaana, älä vedä, mutta älä myötääkään. Ratsasta pohkeella eteen, kunnes hevonen itse myötää ja venyttää ja myötää sitten vasta itsekin.
Lucyn laukkaa parannettiin jo ennen laukannostoja. Mun piti tehdä ympyrällä nopeita käynti-ravi-siirtymisiä niin, että Lucy reagoi pohkeeseen ja raviin siirtymisessä oli nostetta: takapää oli alla ja etuosa nousi raviin lähtiessä. Sitten vasta tehtiin laukannostot ja ihan totta, oli heti parempaa. Laukassa mun piti aluksi ratsastaa kevyessä istunnassa, että Lucy saisi liikkua mahdollissimman paljon eteen. Harjoituslaukassa työstettiin muotoa. Heti, jos Lucy ei liikkunut energisesti, mun piti ottaa pätkä laukkaa keyvessä istunnassa. Ohjeistuksen välissä kuulin puolet Luisin elämäntarinasta. Hitto, se puhuu paljon ja polveilevasti. Se on ihan hauska mies, mutta vähän liian puhelias. Haha, se luuli mua ekalla tapaamisella saksalaiseksi, koska kättelin sitä enkä antanut poskisuudelmia.
Koko viikko oli hiljalleen valmistautumista kisoihin. Perjantaina alkoi huomata pientä stressiä Prussa ja se tietysti vaikutti Samiin ja Samin stressi vaikutti Nataliaan. Itse en jaksanut stressata yhtään: mähän oon vaan working student. Yritän vaan olla mahdollisimman tehokas ja teen mitä sanotaan. Lucyn etuset on vähän oireillut, joten olin ihan varma, etten osallistu kisoihin. Perjantaina se olikin selvästi ep. Sitten kuitenkin päätettiin, että mä meen Columbuksella JA Girolla. Columbus tarvii treeniä kisatilanteista ja Alice ei itse päässyt osallistumaan Girolla.

Lauantaina oli aika mielenkiintoiset treenit Columbuksen kanssa. Oli ihan superkova tuuli ja poni ei uskaltanut mennä lähelle pensasaitaa tai mitään muutakaan. Se yritti ottaa varmaan viisi-kuusi kertaa lähdöt ja pari kertaa peruutti kentän puolesta välistä toiseen päätyyn. Onneksi se tosiaan on ponikokoinen, joten pukittelut ja pieni temppuilu ei sinänsä haittaa. Kyllä se tietysti oli ihan hemmetin rasittavaa, kun poni koko vaan säikkyi ja radan harjoittelusta ei tullut mitään. Eipä ainakaan ollut paineita kisoja varten.
Giron ratsastin perjantaina ja se oli ihan megajäykkä. Tuntuu, että joka toinen kerta sen kanssa on hyvä ja joka toinen huono. Ei senkään kanssa tullut mitään hirveitä odotuksia menestyksestä.
Välillä oon vähän liian hyvännäköinen (tai itserakas ja kömpelö). Kun avaan mun vaunun oven, näen heti peiliin. Aika usein siis peilailen siitä, kun meen vaunuun. Tuossa joku aika sitten peilaillessani astuinkin harhaan rappuselta ja jalka meni rappusen ja oviaukon välistä ja kolahti kivasti. Puoli pohjetta ihan mustana.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti