Vapaapäivä <3
Eilen oli hieman väsy, koska oltiin lauantaina Albufeirassa baarissa. Albufeiraan on vähän vajaa 70km täältä, mutta siellä on paljon baareja ja klubeja, toisin kuin tuossa lähempänä olevassa Castro de Verdessä. Mä olin kuskina välttääkseni kaloreita ja krapulaa. Oli kyllä ihan huippukiva ilta! Käytiin ensin syömässä ja sitten alettiin kiertämään kuppiloita. Sam on ollut Albufeiran baareissa töissä, joten sillä oli paljon kavereita siellä. Ensin käytiin parissa brittien valtaamassa karaokebaarissa. Kyllä, karaokebaarissa. Onneksi niissä sillä hetkellä lauloi ihmiset, jotka osasi laulaa edes vähän sinnepäin eikä tullut yhtään epävireistä Ukkometsoa. Tuolla on sellainen baarikatu, jonka alkupäässä on just tollasia karaokebaareja ja kuppiloita, siitä eteenpäin baareja popilla, hopilla ja r&b:lla ja loppupäässä klubimusaa. Karaokemestojen jälkeen pysähdyttiin hetkeksi rap- ja r&b-baariin. Suurin osa klubeista oli tietysti suljettu, koska on talvi. Päädyttiin loppuillaksi Matt´s-nimiselle klubille, joka lupasi "rap, r&b and drum ´n bass". Siellä kuitenkin soi myös kunnon klubimusaa, joten viihdyin ihan tosi kivasti. Meillä oli kyllä meininki välillä niinkuin teineillä Onnelassa. Sam tunsi paikan omistajan, joka tyhjensi meitä varten tanssikorokkeen muista ihmisistä. Ainoastaan me saatiin tanssia siinä loppuilta ja henkilökunta kävi tiputtelemassa sieltä muut ihmiset alas. Samille ja varsinkin Natalialle upposi juoma aika hyvin ja ne oli riehakkaalla tuulella. Kotona oltiin vähän viiden jälkeen ja sitten 7.30 aamutalliin.
Onneksi sunnuntaina saatiin pitää aika rento päivä. Mä olin ainoa, joka ratsasti. Olin maastossa Azaharilla Prun ja Jimmy sekä Alicen ja Giron kanssa. Sam sanoi ennen meidän lähtöä, että Azahari on tosi kiva maastoilla, ei säiky mitään eikä pelkää. Noooo, (KENTTÄHEVONEN) Jimmyhän pelkää vaikka mitä maastossa ja Azahariin tarttui sen jännitys. Ihan kiva pukkisivuhyppysarja lähti yhdessä vaiheessa, kun Jimmy pelästyi kivikasaa ja Azaharinkin mielestä se oli sitten pelottava. Onneksi A:n liikkeet on aika pehmeät sen hypellessäkin ja olin varautunuyt lyhyillä jalustimilla, selässä pysyminen ei ollut ongelma.
Loppupäivä vaan pestiin varusteita. Viikko sadetta ja kaikki paikat mudassa, voitte kuvitella, missä kunnossa varusteet alkaa olla. Indorschooliin pääsee sade yläosasta, ja ura on osittain aika märkä. Oltiin kaikki aika väsyneitä ja yhtä vitsien taso oli yhtä väsynyttä.
Muutenhan täällä on ollut TODELLA VAKAMIELISTÄ menoa, koska ollaanhan me sentään klassisen kouluratsastuksen tallilla. Lauantai-iltapäivänä meillä oli tehtävärata hevosten kanssa, koska Alice (ikää 53v) halusi tehdä jotain hauskaa :D Ensin piti nousta hevosen selkään väärältä puolelta, poimi raippa kartiosta, pujotella kartiot ja laittaa raippa viimeiseen. Sitten mahdollisiman nopeasti siirtyä kartioista tehtyyn ympyrään, jossa piti hevosen seistä paikallaan 10 sekuntia. Sen jälkeen ratsastettiin lätäkön yli ja samaan aikaan piti äännellä kuten sammakko. Siitä ravipuomeille ja niiden jälkeen alas hevosen selästä, jalustimet ylös, ohjat pois kaulalta ja piti juosta hevosen kanssa toiseen päähän maneesia ja nousta korokkeen päälle seisomaan. Tietysti teloin itseni tuossa kisassa... Mulla oli Columbus ja kun hyppäsin alas sen selästä ja lähdin juoksemaan, vasempaan etureiteen iski hirveä kipu. Koska oon vähän voitontahtoinen, juoksin loppuun asti ja sen jälkeen en pystynyt hetkeen kävellä. Menin ihan valkoiseksi ja mua alkoi pyörryttää. Mun piti hetken aikaa keräillä itseäni, että pääsin ontuen hakemaan vettä ja heikotus katosi. Olin satavarma, että koko etureisi meni paskaksi, koska kipu oli tosi kova ja hetken päästä etureisi meni ihan kovaksi ja kosketusaraksi. Vaihtelua tuokin, viimeksi mulla on ollu vamma saman jalan takareidessä. Onneki pahin kipu laantui ennen iltatallia ja pystyin tekemään töitä. En pystynyt kuitenkaan menemään kyykkyyn tai nostamaan jalkaa korkealle. Mitäpä pienistä, ennen baariin lähtöä jalka oli ihan ok ja baarissa pystyi tanssimaan, kunhan ei yrittänyt tanssia Flo Ridan Lowta liian teinihorosti.
Nyt jalka on "ihan ok", pystyn kävellä ontumatta, mutta reidessä on kova ja kosketusarka kämmenen kokoinen kohta. Taidan jättää hetkeksi aikaa lenkkeily väliin, etten ärsytä jalkaa enempää. Oon kärsinyt niin paljon takareisivamman takia, että suosiolla oon hetken aikaa kevyemmällä liikunnalla.
Päivitinkin Facebookiin, että täällä tapaa ihan mielenkiintoisia ihmisiä. Yksi päivä indoorschoolissa kävi treenamassa sveitsiläinen olympiakenttäratsastaja Heinz Wehrli. Hetken aikaan ehdin katsomaan sen treenejä, kun ratsastin samaan aikaan. Sillä oli kaksi hevosta mukana, toinen oli reilu kuukausi sitten sisäänratsastettu. Kun Heinz rakenteli ja siirsi esteitä, se jätti hevosen vaan irti, vaikka me minä ja Sam oltiin hevosinemme siellä. Aluksi se hevonen seurasi meitä kävellen, mutta kun Heiz vihelsi, se palasi sen luokse. Heinz rakensin lähelle kulmaa pari estettä ja laittoi kaikkea mahdollista pelottavaa niiden alle. Välillä se laittoi ylimpään puomiin nojaamaan kaksi muuta puomia, ja hevosen piti hypätä siitä kapeasta välistä. Kuukausi sitten sisäänratsastettu ja suoritti tuollaisia tehtäviä lopuksi reilun metrin korkuisilla esteillä. Ei voi muuta kuin ihailla. Heinz oli todella kannustava hevosella ja tottakai sanomattakin selvää, että tuon tason ratsastaja vaan OSAA. Lisäksi se oli tosi mukava ja jutteli meille paljon.
Yhteen FEI:n eläinlääkäriinkiin oon törmännyt. Se kävi täällä katsomassa yhtä täysihoitohevosta (oli hoitanut sitä edellisessä paikassa) ja samalla ohimennen leikkasi Mini-Me:n (kissan). Vain laadukkaimpia eläinlääkäripalveluita näille elikoille :D
Luis ratsasti viime viikolla viitenä päivänä täällä hevosia. On tosi mielenkiintoista ja opettavaista katsoa sen ratsastusta. Olikohan torstai, kun se ratsasti Sifraon ja ihan eri tyylillä, kun Pru on meille opettanut. Pru itsekin myönsi, että joskus on hyvä saada toinenkin näkökulma. Kyllähän siihen omaan tapaansa turtuu ja varsinkin täällä kun ollaan aika eristyksissä. Palaan näihin eroihin ja tapoihin vähän myöhemmin. Perjantaina mun piti sitten ratsastaa Sifrao ja Luis oli samaan aikaan maneesissa. Yritin ratsastaa Sifraota samalla tavalla kuin Luis: enemmän eteen ja parempi kontakti ja oikeasti ratsastaa sitä. Sifrao on vähän erikoinen hevonen, joka pakenee tuntumaa ja siksi sillä on pitänyt pitää sellainen puolen gramman tuntuma ja sitten on kestänyt sata vuotta saada se tukeutumaan siihen. Nytkään käsi ei tietenkään ollut kova, vaan vähän tukevampi ja ratsastin hevosen rohkeammin ottamaan kontaktia. Sainkin lopulta kohteliaisuudet sekä Prulta että Luisilta. Luis totesi, että ratsastin Sifraota todella hyvin, melkein kuten hän. Pru sanoi, että ratsastan nyt todella hyvin ja aivan eri tavalla kuin silloin, kun tulin tänne.
Meillä oli eilen palaveri ja keskuteltiin myös Luisista, sen tyylistä ja mitä me ollaan opittu. Sanoin, että oon saanut Prulta aivan uskomattoman hyvän pohjan, mutta Luisin saapuminen oli mulle yksi askel eteenpäin: yhtäkkiä uskalsin ratsastaa hevosta ja huomasin, treenaus on tuottanut tulosta. Ennen viime viikkoa olin vähän arka ja koska mun mun on pitänyt opetella eri tyyli ratsastamisessa, en oo välillä uskaltanut edes hengittää hevosen selässä, etten tee väärin. Nyt huomasin, että sain hevosen työskentelemään tehokkaaasti, mutta en palannut takaisin vanhaan tyyliin! Pystyin käyttämään pohjetta enkä vain potkaissut kantapäällä. Jalka on rento ja vakaa eikä vispaa. Istunta ei blokkaa hevosen liikettä. Kun teen virheen, huomaan sen nopesti ja korjaan. Hitto, tää on uskomatonta. Tietysti mulla on vielä paljon parannettavaa, mutta oon kuin toinen ratsastaja.
Haha, sain kuulla myös palaverissa, että oon rohkea. Pru käski meidän antaa palautetta ja mielipiteitä sen ja Luisin ratsastuksen ja metodien eroista. Mun piti aloittaa, koska oon kuulemma rohkein sanomaan mielipiteeni. Rohkea on yksi adjektiiveistä, jota en ensimmäiseksi käyttäisi mun kohdalla. Se, että en osaa niin hienosti kierrellä ja kaarella, kun puhun englantia, antaa varmaan käsityksen, että sanon mielipiteeni suoraan rohkeuden takia. Mun englanti on kyllä muuttunut taas paljon sulavammaksi täällä. Eihän se koskaan oo ollut superia, ei edes IB:llä, mutta tietysti siitä tuli hirveän tönkköä, kun sitä ei joutunut käyttämään. Loppuviikosta täällä kävi brittiperhe ja vanhemmat hämmästeli, miten hyvää englantia puhun suomalaiseksi. En tiedä kyllä, miten paljon suomalaisia ne on tavanneet :D Mun mielestä suomalaiset puhuu kuitenkin aika hyvää englantia verrattuna moniin muihin.
Ja palatakseni vielä palaveriin (ja itseni kehumiseen): musta myös kuulemma huomaa, että oon kiertänyt enemmän kisoja kuin Sam ja Natalia. Osaan "luonnollisemmin" ratsastaa ja väistää muita ratsukoita, kun indorschoolissa on tungosta. Jei, joitan hyötyä pikkuluokkien hyppäämisesta ja hallitsemattomien poniratsukoiden välttelemisestä.
Noista eroista sitten Prun ja Luisin välillä. Pru sanoi, että se on tyytyväinen siihen, miten Luis on ratsastanut Jimmyä ja Bajouta, mutta ei siihen, miten Azaharia. Prun metodit on pehmeämpiä ja tie on pidempi. Luis laittaa "enemmän painetta" hevoseen. Pru myönsi, että esimerksiki Jimmyn kanssa se on hyvä ja Pru ei ole hetkeen kehittyny Jimmyn kanssa, koska ei uskalla laittaa painetta sille hevoselle. Kun pitää tehdä jotain vaikeaa/uutta asiaa, Jimmy reagoi ensin aina protestoimalla. Pru kertoo olevansa jo liian vanha ja arka, että haluaisi tapella niin voimakkaan ja ison hevosen kanssa ja siksi on myös lopettanut isojen esteiden ja maastoesteiden hyppäämisen. Azahari on kuulemma Prun mielestä kuitenkin liian herkkä (ja ehkäpä tällä hetkellä liian voimaton takaosasta) tuollaiseen ratsastukseen. Nyt se on kuulemma Prun mielestä alkanut vähän juosta alta eikä venyt itseään tarpeeksi pehmeästi. Mä en osaa ottaa tähän kantaa. Mä sanon tähän näin, että jos olisin aloittanut kuukausi sitten Luisin kanssa, en ehkä olisi saanut itseäni näin vakaaksi ratsastajaksi. Prun kanssahan aloitettiin melkein siitä, että mentii tunti käyntiä. Luisin kanssa olisin ehkä ratsastanut hevosia tehokkaammin alusta. Mun mielestä näin on tosi hyvä, mun kannalta. Prulta sain hyvän pohjan omaan asentoon ja apujen käyttöön, Luisin ansiosta uskalsin alkaa käyttämään niitä oikeasti. Luishan on paljon parempi ratsastaja kuin Pru, mutta heillä on vähän eri metodit ja periaatteet. Tässä on taas tilanne, jossa voin poimia eri asioita eri ratsastajilta/opettajilta.
Täällä on muuten hyvä, että täällä voi reilusti kertoa, jos ei uskalla tehdä jotain. Kuten Prukin sanoi olevansa liian vanha ja arka enää hyppäämään isoja ja siksi keskittyykin kouluratsastukseen. Kun menin Bajoulla maastoon (se on kerran heittänyt maastossa Prun alas ja pari kk sairaslomaa), Pru sanoi, että jos musta ei tunnu turvalliselta, voin tulla heti alas ja taluttaa hevosen takaisin talliin. Välillä tuntuu, että Suomessa, varsinkin estepiireissä, hevosen selästä alastulo ongelmatilanteissa on pahinta/nolointa, mitä voi tehdä. Tietenkään hevosta ei saa päästää pois tilanteesta, jossa on vaan tyhmä ja pelleilee. On kuitenkin ero, kun hevonen on "a bit silly" ja siinä, kun hevonen alkaa olla vaarallinen.
Vielä tähän loppuun oivallus mun ratsastuksesta. Kun tulin tänne, blokkasin hevosen liikeen omalla istunnalla. Sen takia mun piti käyttää jalkaa paljon, että sain hevosen liikkumaan: jäykät ja vispaavat jalat. Vispaavien jalkojen takia mun kädet ja yläkroppa ei pysy hallinnassa. Kun opin liikumaan hevosen mukana ja rentoutumaan, mun ei tarvi käyttää jalkaa saadakseni hevosta liikkumaan. Kun käytän jalkaa, pystyn rentouttamaan sen avun jälkeen. Kun mun jalat on vakaat ja keskikroppa hallinnassa, kun yläkroppa ei heilu. Kun mun yläkroppa on vakaa, mun kädet on vakaa. Hemmetti, kaikkihan lähtee istunnasta. Tuota hoetaan koko ajan ja joka paikassa, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun tajuan, mitä se oikeasti tarkoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti