Vähän ollut inpsiraatio kateissa tän blogin suhteen, ei vaan jaksa kirjoittaa. Varmaan alkaa vähän väsyttää "treenitahtikin" enkä osaa pitää sopivassa suhteessa palautumispäiviä. Onneks täällä on nyt alkanut kunnon talvi ja sataa vettä, niin voi hyvällä omallatunnolla skipata lenkkeilyjä. Tuntuu, etten saa millään kirjoitettua sulavaa tekstiä. Näytölle ilmestyy vain irrallisia yksittäisiä lauseita, jotka pitää koittaa ommella yhteen.
Mulla on vapaapäivästressi. Tuntuu, että vapaapäivinä pitäisi olla hirveän tehokas: käydä pitkällä lenkillä, kaupassa, postissa, kokata joku magee lounas, tehdä hieno illallinen, jossain vaiheessa laittautua sen verran nätiksi, että kehtaa jutella skypessä kamera päällä... Sunnuntaina en meinannut saada unta, valvoin varmaan puoli kahteentoista. Vapaapäivä stressasi, joten ajattelemalla työasioista nukahdin. Maanantaina heräsin 5.50 enkä saanut unta enää. Päätin sitten käyttää aikaisen heräämisen hyödyksi, söin aamupalaa ja lähdin lenkille (3h!!!)
Täällä on ollut ihan hirveitä myrskyjä, yksikin alkoi perjantai-iltana ja jatkui koko lauantai. Perjantaiyönä mun vaunu heilui ja keikkui, ihan ku olisin ollut laivalla!
Ja myrsky oli oikeasti tosi voimakas, ei voitu liikuttaa hevosia ollenkaan. Ulkokenttä on kunnon uima-allas. Jeeee, ei siis estetunteja! Tän viikon sunnuntaina piti olla kisatkin, mutta nekin joudutaan siirtää.
Meillä on alkanut käydä ratsastamassa hevosia yksi Luis, aivan jäätävän taitava ratsastaja. Pru on hyvä ratsastaja, mutta Luis saa kaikki hevoset näyttämään aivan eriltä. En oo jaksanut udella keltään sen sukunimeä, et voisin googlettaa esim. kisatuloksia. Se on n. 40-vuotias, työskennellyt kouluhevosten parissa viimeiset 20v mm. Saksassa. Vähän ekalla kertaa jännitti ratsastaa samaan aikaa kuin se, kun se kuitenkin katsoo, miten nää hevoset täällä liikkuu yms. Onneksi se on kuitenkin tosi rento ja mukava eikä sellainen nirppanokkainen huippuratsastaja. Se heti kysy, tunnenko sen Suomeen muuttanutta portugalilaista ratsastajaystävää. Oon unohtanut sen nimen, ja enkä muutenkaan tiedä noita kouluratsastajia. Mut jos siellä jollain teidän tallilla ratsastaa Portugalista pari vuotta sitten muuttanut kouluratsastajamies, niin se on just se.
Luisilla on tosi paljon hyviä vinkkejä ja se kertoo aina, miksi se tekee jotain jonkun hevosen kanssa. Pitäs varmaan alkaa kirjotella niitä ylös. Ohjastuntumasta se tänään ainakin sanoi, että on "kolmenlaisia käsiä", kaksi pahaa ja yksi hyvä. Käsi, joka ottaa koko ajan paha, mutta yhtä paha on käsi, joka ei pidä yhtään tuntumaa. Hyvä käsi pitää tuntuman ja myötää oikeassa kohtaa. Kaikkea tällaista ihan perussettiä, mutta sitten se saattaa kertoa myös piaffen ja passagen opettamisesta ja sitä me saatiin nähdä ihan livenäkin pari päivää sitten.
Omat ratsastukset on mennyt hyvin ja huonosti. Nyt kun oon edistynyt, oon aina saanut jonkun pienen uuden asian opeteltavaksi tai korjattavaksi. Hetken menee huonosti, kun yrtän opetella sitä ja kun saan sen fiksattua, sitten menee taas hyvin. Ratsastin eilen Uzzylla, viimeksi en saanut sitä menemään hyvin kuin puoli kierrosta kerrallaan. Eilen onnistuin ratsastamaan sitä 20min hyvin, ennenkuin kroppa alkoi taas jännittyä. Tänään menin Girolla ja hitto, sain sen kulkemaan pyöreänä! Kuukausi sitten en saanut siihen minkäänlaista tuntumaa. Ei tää ratsastus kyllä yhtään helpompaa vaikka oonkin edistynyt, koska sitten tietysti aletaan vaatia enemmän ja enemmän.
Haha, meinasin tippua yksi päivä! Ratsastin Bajoulla ja nostin laukan. Mulla oli kaks grammaa liian kova käsi ja paino millin verran ulkoistuinluulla, joten hevonen alko laukata ylös ja sivulle ja heitti ison pukin. Satulavyö oli himpun liian löysällä (ei ollut mun vika, Pru oli sen tarkistanut!) ja satula tietty valahti vähän sivulle. Bajou onneksi pysähtyi ja pysyin selässä. Opinpa ainakin pitämään superkevyen käden sen kanssa.
Äh, en oo jaksanut valokuvatakaan mitään tätä blogia varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti