Päivät 28-34

Lenkkeilen aina tosi tehokkaasti

Vähän on jäänyt päivittelemiset vähiin. Tuntuu, että oon koko ajan hirveän väsynyt iltaisin.  Toki oon nyt tehnyt aina jotain treeniä vielä töiden päälle 5-6 kertaa viikossa. Oon käynyt hölkkäämässä ja juoksemassa mäkiä, tehnyt mitä lihaskuntoa nyt oon pystynyt. Tää on kyllä sellaisesta "hyvää väsymystä" eikä sellaista kuin Suomessa, pimeydestä  ja kylmyydestä johtuvaa "mikään ei huvita"- väsymystä. Aivot on tosin välillä jumissa, ja puhumisesta ei tule mitään. Yksi ilta selitin Samille, että paprika on ihan ok kypsennettynä, mutta se on pahaa raakana. En vaan millään saanut päähäni, että miten hitossa sanotaan, että se on pahaa. "It is ugly" oli parasta, mitä sain sanottua. Hajosin totaalisesti siihen paikkaan ja nauroin itse varmaan viisi minuuttia. Hei, 3 vuotta IB-lukiossa ja yo-kirjotukset englanniksi ja sitten paprika on ruma!

Natalia on ollut poissa pelistä sen onnettomuuden takia ja mä oon tehnyt enemmän hommia. Ei haittaa oikeastaan, oon saanut extraeuroja korvaukseksi.


Kuitenkin Pru on ehtinyt pitämään mulle muun muassa teoriatunnin lateral workista, eli siis väistöt, avot ja sulut. Piirrettiin paperille miten hevosen jalat menee, missä oman painon pitää olla, mikä jalkaa tekee mitä.  Se oli muuten yllättävän vaikeaa. Varsinkin, jos Pru ensin piirsi ja mun piti tietää, mikä liike on kyseessä. Tietääkö joku muuten, mitä renvers ja travers on suomeksi? Onko ne vaan sulkua uraa pitkin?


Muutama päivä sitten mulla oli taas juoksutustunti. Meillä oli Bajou käytössä ja harjoiteltiin ravin kokoamista liinatyöskentyssä. Tuli sellainen ahaa-elämys, että mullahan ei oo tässä vaan niinku tikku ja naru, ei ees raippa ja liina, vaan pohje ja ohja. Pru on hirvittävä tarkka koko ajan juoksuttajan asennosta, käsien paikasta ja muusta. Askeltakaan ei saa ottaa taaksepäin vaan kaikki oma liikkuminen on aina eteen.

Lauantaina olin Azaharilla tunnilla ja harjoiteltiin niinkin yksikertaista asiaa kuin kevennystä. Ei saanut katsoa, vaan piti tuntea, koska pitää nousta. Tää oli taas mulle vaikeaa, koska ensin piti saada oma kroppa rennoksi, että pystyin tuntemaan sen "sivuttaisliikkeen" ja sen kautta onnistua saamaan rytmi kohdalleen.


Noiden tuntien jälkeen oon alkanut miettiä, että kyllähän mä osaan monia asioita päällisin puolin, mutta mulle ei oo varmaan koskaan selitetty, että miten ja miksi. Esim. toi kevennys. Aina oon tottunut katsomaan sisäetujalasta, koska pitää nousta ylös. Kukaan ei oo koskaan vaatinut, että mun pitäis tuntea se.  Samoin kukaan ei oo koskaan opettanut mulle juoksuttamista, siis sillä tavoin, että voisin oikeasti työskennellä hevosen kanssa.

Silloin, kun mä olin lapsi ja nuori ja pyörin ratsastuskouluilla, opetus on ollut sitä perushuttua. Luulen, että en oo koskaan saanut sellaista syventävää opetusta, koska oon aina päässyt ratsastamaan töitä vastaan ja liikuttamaan hevosia tuntien ulkopuolellakin. Oon ollut perushyvä ratsataja ja luotettava, ja saanut paljon hevosia ratsastettavaksi itsenäisesti. Tuosta on vaan jäänyt pois se, että mulle olisi kerrottu miksi jotain tehdään ihan oikeasti. Edellisillä teoriatunneilla oon ollut varmaan 12-vuotiaana ja ne keskittyi varmaan siihen, millä harjalla hevosta harjataan ja ratsastusradan teihin.
Nykyään on paljon eri vaihtoehtoja valmentajista, mistä valita. On pelkkiä valmennustunteja, on kursseja, joissa on teoriaa, on eri suuntautumisia. Mulla on ollut ehkä hieman asennevamma esim. klassista ratsastusta kohtaan, koska Suomessa oon nähnyt sitä opetettavan "huonosti".  Se on ollut mun mielestä sellaista etukenossa könöttämista ja hevonen liikkuu etupainoisen tai sit turpa taivaissa ja sitten keskitytään ihan ihme asioihin, kuten millä jalalla hevonen lähtee liikkeelle, näin kärjistettynä.

Täällä oleminen ja opiskelu syventää todella paljon mun tietämystä. Välillä mua turhauttaa ihan saatanasti, välillä tunnen olevani todella etuoikeutettu. Välillä tuntuu, että ilo on kadonnut ratsastuksesta ja välillä oon ihan täynnä onnea. Enitenhän mua turhauttaa se, että en pysty kontroilloimaan mun kehoa, siitähän avauduin tänne aikaisemminkin. Joskus tuntuu, että mitä enemmän yritän rentoutua, sitä enemmän jännityn.

Pru sanoi tuossa alkuviikosta, että jos haluan hypätä, mun pitää vaan ilmoittaa ja valita hevonen. En kyllä tiedä, uskallanko täällä hypätä! Pelkään, että menetän ilon siitäkin, koska en kuitenkaan osaa tarpeeksi hyvin :D

Vielä ei oo ihmisten naamat täällä alkanut ärsyttää. Vaikka Natalia ja Sam onkin sosiaalisempia luonteeltaan kuin mä, ei silti ahdista. Aina voin paeta omaan vaunuun. Iltaisin, kun oon tyttöjen luona syömässä ja katsomassa telkkaria, kaikilla on kuitenkin läppäri sylissä tai puhelin kädessä ja fb auki.

Ai niin, oltiin uutena vuotena "klubilla". Oli vähän hämmentävää, mentiin baariin 22.45 ja oltiin ekat asiakkaat. Vuoden vaihtuessa sisällä oli ehkä 40 ihmistä, kahden maissa paikka alkoi olla jo täydempi. Siellä oli erikoisilta, perheet tuli lapsineen sinne. Oli vähän hassua, siellä vanhemmat tanssi ja lapset joras samalla lattialla. Kukaan ei ollut kaatokännissä, vaikka siellä on nuoriakin. Musiikki oli lattaripainoitteista ja lattarimiksejä kaikista mahdollista biiseistä. Dj lupasi soittaa "kovempaa" musiikkia lähempänä neljää, mutta me lähdettiin jo ennen puoli kolmea. Pääsin tanssimaan jonkin verran, ei ilta ollut kuitenkaan ihan paska. Lattareita en halua vaan enää ikinä kuulla, kiitos. Bon Jovi-lattariremix?! Tulipa sekin kuultua.

Samanthan hevonen Figaro
c) Samantha