maanantai 11. helmikuuta 2013
Päivä 64 - Dressage Competition
Jei, kisat. Menin superhelppoja luokkia.
Minime!!! Se saakelin kissa oli C-kirjaimen alla leikkimässä, kun starttasin Columbuksen kanssa. Onneksi tuomari näki sen myös enkä saanut huonoja pisteitä, kun kissa hyökkäsi ponin jalkoihin ja poni vähän hyppäsi. Columbus yllätti totaalisesti: se oli muuten tosi rauhallinen ja liikkui kivasti eikä pukitellut yhtään. Voitettiin luokka.
Giro, hemmetti. Otin ohjat käteen ja hevonen ajautui samantien koulukisamoodiin. Ekaa kertaa se liikkui rehellisesti selän läpi kivassa muodossa. Sen ravi on jonkin verran neliömäinen vaikka se liikkuisi miten kivasti, joten mun oli pakko vähän ottaa sitä takaisin, että pystyin istumaan alas harjoitusraviin. Radalla olisin voinut siis ratsastaa sitä paremmin eteen plus valmistella siirtymiset paremmin. Silti voitetiin! Se oli sama rata kuin minkä menin Lucylla viimeksi. Tuomari oli eri ja sain reilut 61%. Meidän luokka oli yhdistetty kilpailu myös astetta vaikeamman luokan kanssa, ja voitin myös yhteiskilpailun niistä parhaalla prosenttimäärällä.
 |
| Columbus verkassa |
Kisaamassa vaikeampia luokkia oli myös yksi suomalainen! Juttelin sen kanssa hetken aikaa, oli vähän omituista puhua Suomea niin väärässä ympäristössä . Varsinkin, kun on nyt tottunut tähän brittikohteliaisuuteen ja sitten hetken piti miettiä, että voinko sanoa suomeksi "Miten voit? Hauska tutustua!". Kuinka monesti olette suomessa sanoneet jollekin, jonka juuri kaksi sekuntia sitten tapasit "Hauska tutustua"? Täällä menee vaan kaikki kohteliaisuudet yhteen pötköön "Helloi´mjennynicetomeetyouhowareyou". Onpa muuten tyhmä fraasi, hauska tutustua. Hauska.
 |
| Edustavaa |
Täällä tuomaritkin antaa poskisuudelmia ruusukkeita jakaessaan palkintojenjaossa. Mun puolen metrin omaa aluetta uhataan koko ajan.
 |
| Giro |
En oo oikein pitänyt noita lusitanoja oikein arvossa, mutta täällä on alkanut mielipide vähän muuttua. Täällä kaikki pv:t näyttää aika karuilta lusitanokouluhevosiin verrattuna. Täällä toki moni pidetään orina ja ne on korskeita ja massiivisia kaulasta ja silti liikkuu kevyesti. Harmi, etten ottanut yhtään kuvia niistä vaativia luokkia menevistä lusitanoista.
 |
| Könöttämistä Giron kanssa |
Päivät 59-63 - Randomeja asioita parin viikon takaa
29.1-2.2.2013
Nyt on ollut ihanan aurinkoista ja lämmintä! Oon täällä ruskettunut sen verran, että mun meikkivoide alkaa olla ihan liian vaaleaa jo. Mun kesän ja syksyn hiusten vaalentaminen lähelle omaa väriä on ollut menestyksekäs. Mulla on joku 4-5cm juurikasvu, mutta se ei näytä yhtään törkeältä (tai niin mä ainakin kovasti uskottelen itselleni) Mulla on kyllä jo tosi vaaleat hiukset, kun aurinko on niitä täällä vielä vaalentanut. Oon paljon kauniimpi ja näyttävämpi tummana, mutta mun sisäinen ituhippi ei haluais värjätä hiuksia enää niin usein.
Viime viikolla minä, Natalia ja Jill oltiin Prun tunnilla kolmistaan. Meillä oli ihan hauska tunti: mulla oli aluksi Columbus, Natalialla Sunny ja Jillillä Tinkerbell. Vaihdetiin hevosia aina 20 minuutin välein ja piti kertoa aina seuraavalle ratsastajalle, miltä hevonen tuntui, mikä oli hyvää, mikä huonoa ja miten korjaisi tilannetta. Sain Columbuksen liikkumaan ihan superhyvin, samoin Tinkerbellin. Sunny meni ensin Jillillä ja Natalialla ja koska se on eläkkeellä, se oli ihan tarpeeksi, joten en ratsastanut sillä. Jotenkin tuntuu, että Prun asenne mua kohtaan on muuttanut. Yhtäkkiä olenkin "tosi hyvä" ratsastaja. En siis sillä tavalla hyvä kuin se tai Luis, mutta selvästi jotenkin oon saanut rispektiä. Olisin saanut pitää Alicelle ja Secretille tuntiakin, mutta kieltäydyin.
Alkuviikosta Luis piti mulle tunnin Lucylla. Sain siltä toimivia vinkkejä. Jos hevonen ei liiku, älä edes yritä taivuttaa sitä ennenkuin se ajattelee eteenpäin. Ratsasta ensin hevonen nopeaksi ja pohkeesta reagoivaksi ja se liikkuu itse eteenpäin, ala sitten ratsastaa vasta asetusta ja taivutusta. Jos hevonen on painava kädelle, pidä oma käsi vakaana, älä vedä, mutta älä myötääkään. Ratsasta pohkeella eteen, kunnes hevonen itse myötää ja venyttää ja myötää sitten vasta itsekin.
Lucyn laukkaa parannettiin jo ennen laukannostoja. Mun piti tehdä ympyrällä nopeita käynti-ravi-siirtymisiä niin, että Lucy reagoi pohkeeseen ja raviin siirtymisessä oli nostetta: takapää oli alla ja etuosa nousi raviin lähtiessä. Sitten vasta tehtiin laukannostot ja ihan totta, oli heti parempaa. Laukassa mun piti aluksi ratsastaa kevyessä istunnassa, että Lucy saisi liikkua mahdollissimman paljon eteen. Harjoituslaukassa työstettiin muotoa. Heti, jos Lucy ei liikkunut energisesti, mun piti ottaa pätkä laukkaa keyvessä istunnassa.
Ohjeistuksen välissä kuulin puolet Luisin elämäntarinasta. Hitto, se puhuu paljon ja polveilevasti. Se on ihan hauska mies, mutta vähän liian puhelias. Haha, se luuli mua ekalla tapaamisella saksalaiseksi, koska kättelin sitä enkä antanut poskisuudelmia.
Koko viikko oli hiljalleen valmistautumista kisoihin. Perjantaina alkoi huomata pientä stressiä Prussa ja se tietysti vaikutti Samiin ja Samin stressi vaikutti Nataliaan. Itse en jaksanut stressata yhtään: mähän oon vaan working student. Yritän vaan olla mahdollisimman tehokas ja teen mitä sanotaan. Lucyn etuset on vähän oireillut, joten olin ihan varma, etten osallistu kisoihin. Perjantaina se olikin selvästi ep. Sitten kuitenkin päätettiin, että mä meen Columbuksella JA Girolla. Columbus tarvii treeniä kisatilanteista ja Alice ei itse päässyt osallistumaan Girolla.
Lauantaina oli aika mielenkiintoiset treenit Columbuksen kanssa. Oli ihan superkova tuuli ja poni ei uskaltanut mennä lähelle pensasaitaa tai mitään muutakaan. Se yritti ottaa varmaan viisi-kuusi kertaa lähdöt ja pari kertaa peruutti kentän puolesta välistä toiseen päätyyn. Onneksi se tosiaan on ponikokoinen, joten pukittelut ja pieni temppuilu ei sinänsä haittaa. Kyllä se tietysti oli ihan hemmetin rasittavaa, kun poni koko vaan säikkyi ja radan harjoittelusta ei tullut mitään. Eipä ainakaan ollut paineita kisoja varten.
Giron ratsastin perjantaina ja se oli ihan megajäykkä. Tuntuu, että joka toinen kerta sen kanssa on hyvä ja joka toinen huono. Ei senkään kanssa tullut mitään hirveitä odotuksia menestyksestä.
Välillä oon vähän liian hyvännäköinen (tai itserakas ja kömpelö). Kun avaan mun vaunun oven, näen heti peiliin. Aika usein siis peilailen siitä, kun meen vaunuun. Tuossa joku aika sitten peilaillessani astuinkin harhaan rappuselta ja jalka meni rappusen ja oviaukon välistä ja kolahti kivasti. Puoli pohjetta ihan mustana.
Nyt on ollut ihanan aurinkoista ja lämmintä! Oon täällä ruskettunut sen verran, että mun meikkivoide alkaa olla ihan liian vaaleaa jo. Mun kesän ja syksyn hiusten vaalentaminen lähelle omaa väriä on ollut menestyksekäs. Mulla on joku 4-5cm juurikasvu, mutta se ei näytä yhtään törkeältä (tai niin mä ainakin kovasti uskottelen itselleni) Mulla on kyllä jo tosi vaaleat hiukset, kun aurinko on niitä täällä vielä vaalentanut. Oon paljon kauniimpi ja näyttävämpi tummana, mutta mun sisäinen ituhippi ei haluais värjätä hiuksia enää niin usein.
 | |
| Maikki, tää on omistettu sulle. Tarhoissa olevat automaattiset vesiastia talvella. |
Viime viikolla minä, Natalia ja Jill oltiin Prun tunnilla kolmistaan. Meillä oli ihan hauska tunti: mulla oli aluksi Columbus, Natalialla Sunny ja Jillillä Tinkerbell. Vaihdetiin hevosia aina 20 minuutin välein ja piti kertoa aina seuraavalle ratsastajalle, miltä hevonen tuntui, mikä oli hyvää, mikä huonoa ja miten korjaisi tilannetta. Sain Columbuksen liikkumaan ihan superhyvin, samoin Tinkerbellin. Sunny meni ensin Jillillä ja Natalialla ja koska se on eläkkeellä, se oli ihan tarpeeksi, joten en ratsastanut sillä. Jotenkin tuntuu, että Prun asenne mua kohtaan on muuttanut. Yhtäkkiä olenkin "tosi hyvä" ratsastaja. En siis sillä tavalla hyvä kuin se tai Luis, mutta selvästi jotenkin oon saanut rispektiä. Olisin saanut pitää Alicelle ja Secretille tuntiakin, mutta kieltäydyin.
Alkuviikosta Luis piti mulle tunnin Lucylla. Sain siltä toimivia vinkkejä. Jos hevonen ei liiku, älä edes yritä taivuttaa sitä ennenkuin se ajattelee eteenpäin. Ratsasta ensin hevonen nopeaksi ja pohkeesta reagoivaksi ja se liikkuu itse eteenpäin, ala sitten ratsastaa vasta asetusta ja taivutusta. Jos hevonen on painava kädelle, pidä oma käsi vakaana, älä vedä, mutta älä myötääkään. Ratsasta pohkeella eteen, kunnes hevonen itse myötää ja venyttää ja myötää sitten vasta itsekin.
Lucyn laukkaa parannettiin jo ennen laukannostoja. Mun piti tehdä ympyrällä nopeita käynti-ravi-siirtymisiä niin, että Lucy reagoi pohkeeseen ja raviin siirtymisessä oli nostetta: takapää oli alla ja etuosa nousi raviin lähtiessä. Sitten vasta tehtiin laukannostot ja ihan totta, oli heti parempaa. Laukassa mun piti aluksi ratsastaa kevyessä istunnassa, että Lucy saisi liikkua mahdollissimman paljon eteen. Harjoituslaukassa työstettiin muotoa. Heti, jos Lucy ei liikkunut energisesti, mun piti ottaa pätkä laukkaa keyvessä istunnassa. Ohjeistuksen välissä kuulin puolet Luisin elämäntarinasta. Hitto, se puhuu paljon ja polveilevasti. Se on ihan hauska mies, mutta vähän liian puhelias. Haha, se luuli mua ekalla tapaamisella saksalaiseksi, koska kättelin sitä enkä antanut poskisuudelmia.
Koko viikko oli hiljalleen valmistautumista kisoihin. Perjantaina alkoi huomata pientä stressiä Prussa ja se tietysti vaikutti Samiin ja Samin stressi vaikutti Nataliaan. Itse en jaksanut stressata yhtään: mähän oon vaan working student. Yritän vaan olla mahdollisimman tehokas ja teen mitä sanotaan. Lucyn etuset on vähän oireillut, joten olin ihan varma, etten osallistu kisoihin. Perjantaina se olikin selvästi ep. Sitten kuitenkin päätettiin, että mä meen Columbuksella JA Girolla. Columbus tarvii treeniä kisatilanteista ja Alice ei itse päässyt osallistumaan Girolla.
Lauantaina oli aika mielenkiintoiset treenit Columbuksen kanssa. Oli ihan superkova tuuli ja poni ei uskaltanut mennä lähelle pensasaitaa tai mitään muutakaan. Se yritti ottaa varmaan viisi-kuusi kertaa lähdöt ja pari kertaa peruutti kentän puolesta välistä toiseen päätyyn. Onneksi se tosiaan on ponikokoinen, joten pukittelut ja pieni temppuilu ei sinänsä haittaa. Kyllä se tietysti oli ihan hemmetin rasittavaa, kun poni koko vaan säikkyi ja radan harjoittelusta ei tullut mitään. Eipä ainakaan ollut paineita kisoja varten.
Giron ratsastin perjantaina ja se oli ihan megajäykkä. Tuntuu, että joka toinen kerta sen kanssa on hyvä ja joka toinen huono. Ei senkään kanssa tullut mitään hirveitä odotuksia menestyksestä.
Välillä oon vähän liian hyvännäköinen (tai itserakas ja kömpelö). Kun avaan mun vaunun oven, näen heti peiliin. Aika usein siis peilailen siitä, kun meen vaunuun. Tuossa joku aika sitten peilaillessani astuinkin harhaan rappuselta ja jalka meni rappusen ja oviaukon välistä ja kolahti kivasti. Puoli pohjetta ihan mustana.
maanantai 28. tammikuuta 2013
Päivät 55-58 - Olympiaratsastajia, lihasvammoja ja Matin baari
Vapaapäivä <3
Eilen oli hieman väsy, koska oltiin lauantaina Albufeirassa baarissa. Albufeiraan on vähän vajaa 70km täältä, mutta siellä on paljon baareja ja klubeja, toisin kuin tuossa lähempänä olevassa Castro de Verdessä. Mä olin kuskina välttääkseni kaloreita ja krapulaa. Oli kyllä ihan huippukiva ilta! Käytiin ensin syömässä ja sitten alettiin kiertämään kuppiloita. Sam on ollut Albufeiran baareissa töissä, joten sillä oli paljon kavereita siellä. Ensin käytiin parissa brittien valtaamassa karaokebaarissa. Kyllä, karaokebaarissa. Onneksi niissä sillä hetkellä lauloi ihmiset, jotka osasi laulaa edes vähän sinnepäin eikä tullut yhtään epävireistä Ukkometsoa. Tuolla on sellainen baarikatu, jonka alkupäässä on just tollasia karaokebaareja ja kuppiloita, siitä eteenpäin baareja popilla, hopilla ja r&b:lla ja loppupäässä klubimusaa. Karaokemestojen jälkeen pysähdyttiin hetkeksi rap- ja r&b-baariin. Suurin osa klubeista oli tietysti suljettu, koska on talvi. Päädyttiin loppuillaksi Matt´s-nimiselle klubille, joka lupasi "rap, r&b and drum ´n bass". Siellä kuitenkin soi myös kunnon klubimusaa, joten viihdyin ihan tosi kivasti. Meillä oli kyllä meininki välillä niinkuin teineillä Onnelassa. Sam tunsi paikan omistajan, joka tyhjensi meitä varten tanssikorokkeen muista ihmisistä. Ainoastaan me saatiin tanssia siinä loppuilta ja henkilökunta kävi tiputtelemassa sieltä muut ihmiset alas. Samille ja varsinkin Natalialle upposi juoma aika hyvin ja ne oli riehakkaalla tuulella. Kotona oltiin vähän viiden jälkeen ja sitten 7.30 aamutalliin.
Onneksi sunnuntaina saatiin pitää aika rento päivä. Mä olin ainoa, joka ratsasti. Olin maastossa Azaharilla Prun ja Jimmy sekä Alicen ja Giron kanssa. Sam sanoi ennen meidän lähtöä, että Azahari on tosi kiva maastoilla, ei säiky mitään eikä pelkää. Noooo, (KENTTÄHEVONEN) Jimmyhän pelkää vaikka mitä maastossa ja Azahariin tarttui sen jännitys. Ihan kiva pukkisivuhyppysarja lähti yhdessä vaiheessa, kun Jimmy pelästyi kivikasaa ja Azaharinkin mielestä se oli sitten pelottava. Onneksi A:n liikkeet on aika pehmeät sen hypellessäkin ja olin varautunuyt lyhyillä jalustimilla, selässä pysyminen ei ollut ongelma.
Loppupäivä vaan pestiin varusteita. Viikko sadetta ja kaikki paikat mudassa, voitte kuvitella, missä kunnossa varusteet alkaa olla. Indorschooliin pääsee sade yläosasta, ja ura on osittain aika märkä. Oltiin kaikki aika väsyneitä ja yhtä vitsien taso oli yhtä väsynyttä.
Muutenhan täällä on ollut TODELLA VAKAMIELISTÄ menoa, koska ollaanhan me sentään klassisen kouluratsastuksen tallilla. Lauantai-iltapäivänä meillä oli tehtävärata hevosten kanssa, koska Alice (ikää 53v) halusi tehdä jotain hauskaa :D Ensin piti nousta hevosen selkään väärältä puolelta, poimi raippa kartiosta, pujotella kartiot ja laittaa raippa viimeiseen. Sitten mahdollisiman nopeasti siirtyä kartioista tehtyyn ympyrään, jossa piti hevosen seistä paikallaan 10 sekuntia. Sen jälkeen ratsastettiin lätäkön yli ja samaan aikaan piti äännellä kuten sammakko. Siitä ravipuomeille ja niiden jälkeen alas hevosen selästä, jalustimet ylös, ohjat pois kaulalta ja piti juosta hevosen kanssa toiseen päähän maneesia ja nousta korokkeen päälle seisomaan. Tietysti teloin itseni tuossa kisassa... Mulla oli Columbus ja kun hyppäsin alas sen selästä ja lähdin juoksemaan, vasempaan etureiteen iski hirveä kipu. Koska oon vähän voitontahtoinen, juoksin loppuun asti ja sen jälkeen en pystynyt hetkeen kävellä. Menin ihan valkoiseksi ja mua alkoi pyörryttää. Mun piti hetken aikaa keräillä itseäni, että pääsin ontuen hakemaan vettä ja heikotus katosi. Olin satavarma, että koko etureisi meni paskaksi, koska kipu oli tosi kova ja hetken päästä etureisi meni ihan kovaksi ja kosketusaraksi. Vaihtelua tuokin, viimeksi mulla on ollu vamma saman jalan takareidessä. Onneki pahin kipu laantui ennen iltatallia ja pystyin tekemään töitä. En pystynyt kuitenkaan menemään kyykkyyn tai nostamaan jalkaa korkealle. Mitäpä pienistä, ennen baariin lähtöä jalka oli ihan ok ja baarissa pystyi tanssimaan, kunhan ei yrittänyt tanssia Flo Ridan Lowta liian teinihorosti.
Nyt jalka on "ihan ok", pystyn kävellä ontumatta, mutta reidessä on kova ja kosketusarka kämmenen kokoinen kohta. Taidan jättää hetkeksi aikaa lenkkeily väliin, etten ärsytä jalkaa enempää. Oon kärsinyt niin paljon takareisivamman takia, että suosiolla oon hetken aikaa kevyemmällä liikunnalla.
Päivitinkin Facebookiin, että täällä tapaa ihan mielenkiintoisia ihmisiä. Yksi päivä indoorschoolissa kävi treenamassa sveitsiläinen olympiakenttäratsastaja Heinz Wehrli. Hetken aikaan ehdin katsomaan sen treenejä, kun ratsastin samaan aikaan. Sillä oli kaksi hevosta mukana, toinen oli reilu kuukausi sitten sisäänratsastettu. Kun Heinz rakenteli ja siirsi esteitä, se jätti hevosen vaan irti, vaikka me minä ja Sam oltiin hevosinemme siellä. Aluksi se hevonen seurasi meitä kävellen, mutta kun Heiz vihelsi, se palasi sen luokse. Heinz rakensin lähelle kulmaa pari estettä ja laittoi kaikkea mahdollista pelottavaa niiden alle. Välillä se laittoi ylimpään puomiin nojaamaan kaksi muuta puomia, ja hevosen piti hypätä siitä kapeasta välistä. Kuukausi sitten sisäänratsastettu ja suoritti tuollaisia tehtäviä lopuksi reilun metrin korkuisilla esteillä. Ei voi muuta kuin ihailla. Heinz oli todella kannustava hevosella ja tottakai sanomattakin selvää, että tuon tason ratsastaja vaan OSAA. Lisäksi se oli tosi mukava ja jutteli meille paljon.
Yhteen FEI:n eläinlääkäriinkiin oon törmännyt. Se kävi täällä katsomassa yhtä täysihoitohevosta (oli hoitanut sitä edellisessä paikassa) ja samalla ohimennen leikkasi Mini-Me:n (kissan). Vain laadukkaimpia eläinlääkäripalveluita näille elikoille :D
Luis ratsasti viime viikolla viitenä päivänä täällä hevosia. On tosi mielenkiintoista ja opettavaista katsoa sen ratsastusta. Olikohan torstai, kun se ratsasti Sifraon ja ihan eri tyylillä, kun Pru on meille opettanut. Pru itsekin myönsi, että joskus on hyvä saada toinenkin näkökulma. Kyllähän siihen omaan tapaansa turtuu ja varsinkin täällä kun ollaan aika eristyksissä. Palaan näihin eroihin ja tapoihin vähän myöhemmin. Perjantaina mun piti sitten ratsastaa Sifrao ja Luis oli samaan aikaan maneesissa. Yritin ratsastaa Sifraota samalla tavalla kuin Luis: enemmän eteen ja parempi kontakti ja oikeasti ratsastaa sitä. Sifrao on vähän erikoinen hevonen, joka pakenee tuntumaa ja siksi sillä on pitänyt pitää sellainen puolen gramman tuntuma ja sitten on kestänyt sata vuotta saada se tukeutumaan siihen. Nytkään käsi ei tietenkään ollut kova, vaan vähän tukevampi ja ratsastin hevosen rohkeammin ottamaan kontaktia. Sainkin lopulta kohteliaisuudet sekä Prulta että Luisilta. Luis totesi, että ratsastin Sifraota todella hyvin, melkein kuten hän. Pru sanoi, että ratsastan nyt todella hyvin ja aivan eri tavalla kuin silloin, kun tulin tänne.
Meillä oli eilen palaveri ja keskuteltiin myös Luisista, sen tyylistä ja mitä me ollaan opittu. Sanoin, että oon saanut Prulta aivan uskomattoman hyvän pohjan, mutta Luisin saapuminen oli mulle yksi askel eteenpäin: yhtäkkiä uskalsin ratsastaa hevosta ja huomasin, treenaus on tuottanut tulosta. Ennen viime viikkoa olin vähän arka ja koska mun mun on pitänyt opetella eri tyyli ratsastamisessa, en oo välillä uskaltanut edes hengittää hevosen selässä, etten tee väärin. Nyt huomasin, että sain hevosen työskentelemään tehokkaaasti, mutta en palannut takaisin vanhaan tyyliin! Pystyin käyttämään pohjetta enkä vain potkaissut kantapäällä. Jalka on rento ja vakaa eikä vispaa. Istunta ei blokkaa hevosen liikettä. Kun teen virheen, huomaan sen nopesti ja korjaan. Hitto, tää on uskomatonta. Tietysti mulla on vielä paljon parannettavaa, mutta oon kuin toinen ratsastaja.
Haha, sain kuulla myös palaverissa, että oon rohkea. Pru käski meidän antaa palautetta ja mielipiteitä sen ja Luisin ratsastuksen ja metodien eroista. Mun piti aloittaa, koska oon kuulemma rohkein sanomaan mielipiteeni. Rohkea on yksi adjektiiveistä, jota en ensimmäiseksi käyttäisi mun kohdalla. Se, että en osaa niin hienosti kierrellä ja kaarella, kun puhun englantia, antaa varmaan käsityksen, että sanon mielipiteeni suoraan rohkeuden takia. Mun englanti on kyllä muuttunut taas paljon sulavammaksi täällä. Eihän se koskaan oo ollut superia, ei edes IB:llä, mutta tietysti siitä tuli hirveän tönkköä, kun sitä ei joutunut käyttämään. Loppuviikosta täällä kävi brittiperhe ja vanhemmat hämmästeli, miten hyvää englantia puhun suomalaiseksi. En tiedä kyllä, miten paljon suomalaisia ne on tavanneet :D Mun mielestä suomalaiset puhuu kuitenkin aika hyvää englantia verrattuna moniin muihin.
Ja palatakseni vielä palaveriin (ja itseni kehumiseen): musta myös kuulemma huomaa, että oon kiertänyt enemmän kisoja kuin Sam ja Natalia. Osaan "luonnollisemmin" ratsastaa ja väistää muita ratsukoita, kun indorschoolissa on tungosta. Jei, joitan hyötyä pikkuluokkien hyppäämisesta ja hallitsemattomien poniratsukoiden välttelemisestä.
Noista eroista sitten Prun ja Luisin välillä. Pru sanoi, että se on tyytyväinen siihen, miten Luis on ratsastanut Jimmyä ja Bajouta, mutta ei siihen, miten Azaharia. Prun metodit on pehmeämpiä ja tie on pidempi. Luis laittaa "enemmän painetta" hevoseen. Pru myönsi, että esimerksiki Jimmyn kanssa se on hyvä ja Pru ei ole hetkeen kehittyny Jimmyn kanssa, koska ei uskalla laittaa painetta sille hevoselle. Kun pitää tehdä jotain vaikeaa/uutta asiaa, Jimmy reagoi ensin aina protestoimalla. Pru kertoo olevansa jo liian vanha ja arka, että haluaisi tapella niin voimakkaan ja ison hevosen kanssa ja siksi on myös lopettanut isojen esteiden ja maastoesteiden hyppäämisen. Azahari on kuulemma Prun mielestä kuitenkin liian herkkä (ja ehkäpä tällä hetkellä liian voimaton takaosasta) tuollaiseen ratsastukseen. Nyt se on kuulemma Prun mielestä alkanut vähän juosta alta eikä venyt itseään tarpeeksi pehmeästi. Mä en osaa ottaa tähän kantaa. Mä sanon tähän näin, että jos olisin aloittanut kuukausi sitten Luisin kanssa, en ehkä olisi saanut itseäni näin vakaaksi ratsastajaksi. Prun kanssahan aloitettiin melkein siitä, että mentii tunti käyntiä. Luisin kanssa olisin ehkä ratsastanut hevosia tehokkaammin alusta. Mun mielestä näin on tosi hyvä, mun kannalta. Prulta sain hyvän pohjan omaan asentoon ja apujen käyttöön, Luisin ansiosta uskalsin alkaa käyttämään niitä oikeasti. Luishan on paljon parempi ratsastaja kuin Pru, mutta heillä on vähän eri metodit ja periaatteet. Tässä on taas tilanne, jossa voin poimia eri asioita eri ratsastajilta/opettajilta.
Täällä on muuten hyvä, että täällä voi reilusti kertoa, jos ei uskalla tehdä jotain. Kuten Prukin sanoi olevansa liian vanha ja arka enää hyppäämään isoja ja siksi keskittyykin kouluratsastukseen. Kun menin Bajoulla maastoon (se on kerran heittänyt maastossa Prun alas ja pari kk sairaslomaa), Pru sanoi, että jos musta ei tunnu turvalliselta, voin tulla heti alas ja taluttaa hevosen takaisin talliin. Välillä tuntuu, että Suomessa, varsinkin estepiireissä, hevosen selästä alastulo ongelmatilanteissa on pahinta/nolointa, mitä voi tehdä. Tietenkään hevosta ei saa päästää pois tilanteesta, jossa on vaan tyhmä ja pelleilee. On kuitenkin ero, kun hevonen on "a bit silly" ja siinä, kun hevonen alkaa olla vaarallinen.
Vielä tähän loppuun oivallus mun ratsastuksesta. Kun tulin tänne, blokkasin hevosen liikeen omalla istunnalla. Sen takia mun piti käyttää jalkaa paljon, että sain hevosen liikkumaan: jäykät ja vispaavat jalat. Vispaavien jalkojen takia mun kädet ja yläkroppa ei pysy hallinnassa. Kun opin liikumaan hevosen mukana ja rentoutumaan, mun ei tarvi käyttää jalkaa saadakseni hevosta liikkumaan. Kun käytän jalkaa, pystyn rentouttamaan sen avun jälkeen. Kun mun jalat on vakaat ja keskikroppa hallinnassa, kun yläkroppa ei heilu. Kun mun yläkroppa on vakaa, mun kädet on vakaa. Hemmetti, kaikkihan lähtee istunnasta. Tuota hoetaan koko ajan ja joka paikassa, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun tajuan, mitä se oikeasti tarkoittaa.
Eilen oli hieman väsy, koska oltiin lauantaina Albufeirassa baarissa. Albufeiraan on vähän vajaa 70km täältä, mutta siellä on paljon baareja ja klubeja, toisin kuin tuossa lähempänä olevassa Castro de Verdessä. Mä olin kuskina välttääkseni kaloreita ja krapulaa. Oli kyllä ihan huippukiva ilta! Käytiin ensin syömässä ja sitten alettiin kiertämään kuppiloita. Sam on ollut Albufeiran baareissa töissä, joten sillä oli paljon kavereita siellä. Ensin käytiin parissa brittien valtaamassa karaokebaarissa. Kyllä, karaokebaarissa. Onneksi niissä sillä hetkellä lauloi ihmiset, jotka osasi laulaa edes vähän sinnepäin eikä tullut yhtään epävireistä Ukkometsoa. Tuolla on sellainen baarikatu, jonka alkupäässä on just tollasia karaokebaareja ja kuppiloita, siitä eteenpäin baareja popilla, hopilla ja r&b:lla ja loppupäässä klubimusaa. Karaokemestojen jälkeen pysähdyttiin hetkeksi rap- ja r&b-baariin. Suurin osa klubeista oli tietysti suljettu, koska on talvi. Päädyttiin loppuillaksi Matt´s-nimiselle klubille, joka lupasi "rap, r&b and drum ´n bass". Siellä kuitenkin soi myös kunnon klubimusaa, joten viihdyin ihan tosi kivasti. Meillä oli kyllä meininki välillä niinkuin teineillä Onnelassa. Sam tunsi paikan omistajan, joka tyhjensi meitä varten tanssikorokkeen muista ihmisistä. Ainoastaan me saatiin tanssia siinä loppuilta ja henkilökunta kävi tiputtelemassa sieltä muut ihmiset alas. Samille ja varsinkin Natalialle upposi juoma aika hyvin ja ne oli riehakkaalla tuulella. Kotona oltiin vähän viiden jälkeen ja sitten 7.30 aamutalliin.
Onneksi sunnuntaina saatiin pitää aika rento päivä. Mä olin ainoa, joka ratsasti. Olin maastossa Azaharilla Prun ja Jimmy sekä Alicen ja Giron kanssa. Sam sanoi ennen meidän lähtöä, että Azahari on tosi kiva maastoilla, ei säiky mitään eikä pelkää. Noooo, (KENTTÄHEVONEN) Jimmyhän pelkää vaikka mitä maastossa ja Azahariin tarttui sen jännitys. Ihan kiva pukkisivuhyppysarja lähti yhdessä vaiheessa, kun Jimmy pelästyi kivikasaa ja Azaharinkin mielestä se oli sitten pelottava. Onneksi A:n liikkeet on aika pehmeät sen hypellessäkin ja olin varautunuyt lyhyillä jalustimilla, selässä pysyminen ei ollut ongelma.
Loppupäivä vaan pestiin varusteita. Viikko sadetta ja kaikki paikat mudassa, voitte kuvitella, missä kunnossa varusteet alkaa olla. Indorschooliin pääsee sade yläosasta, ja ura on osittain aika märkä. Oltiin kaikki aika väsyneitä ja yhtä vitsien taso oli yhtä väsynyttä.
Muutenhan täällä on ollut TODELLA VAKAMIELISTÄ menoa, koska ollaanhan me sentään klassisen kouluratsastuksen tallilla. Lauantai-iltapäivänä meillä oli tehtävärata hevosten kanssa, koska Alice (ikää 53v) halusi tehdä jotain hauskaa :D Ensin piti nousta hevosen selkään väärältä puolelta, poimi raippa kartiosta, pujotella kartiot ja laittaa raippa viimeiseen. Sitten mahdollisiman nopeasti siirtyä kartioista tehtyyn ympyrään, jossa piti hevosen seistä paikallaan 10 sekuntia. Sen jälkeen ratsastettiin lätäkön yli ja samaan aikaan piti äännellä kuten sammakko. Siitä ravipuomeille ja niiden jälkeen alas hevosen selästä, jalustimet ylös, ohjat pois kaulalta ja piti juosta hevosen kanssa toiseen päähän maneesia ja nousta korokkeen päälle seisomaan. Tietysti teloin itseni tuossa kisassa... Mulla oli Columbus ja kun hyppäsin alas sen selästä ja lähdin juoksemaan, vasempaan etureiteen iski hirveä kipu. Koska oon vähän voitontahtoinen, juoksin loppuun asti ja sen jälkeen en pystynyt hetkeen kävellä. Menin ihan valkoiseksi ja mua alkoi pyörryttää. Mun piti hetken aikaa keräillä itseäni, että pääsin ontuen hakemaan vettä ja heikotus katosi. Olin satavarma, että koko etureisi meni paskaksi, koska kipu oli tosi kova ja hetken päästä etureisi meni ihan kovaksi ja kosketusaraksi. Vaihtelua tuokin, viimeksi mulla on ollu vamma saman jalan takareidessä. Onneki pahin kipu laantui ennen iltatallia ja pystyin tekemään töitä. En pystynyt kuitenkaan menemään kyykkyyn tai nostamaan jalkaa korkealle. Mitäpä pienistä, ennen baariin lähtöä jalka oli ihan ok ja baarissa pystyi tanssimaan, kunhan ei yrittänyt tanssia Flo Ridan Lowta liian teinihorosti.
Nyt jalka on "ihan ok", pystyn kävellä ontumatta, mutta reidessä on kova ja kosketusarka kämmenen kokoinen kohta. Taidan jättää hetkeksi aikaa lenkkeily väliin, etten ärsytä jalkaa enempää. Oon kärsinyt niin paljon takareisivamman takia, että suosiolla oon hetken aikaa kevyemmällä liikunnalla.
Päivitinkin Facebookiin, että täällä tapaa ihan mielenkiintoisia ihmisiä. Yksi päivä indoorschoolissa kävi treenamassa sveitsiläinen olympiakenttäratsastaja Heinz Wehrli. Hetken aikaan ehdin katsomaan sen treenejä, kun ratsastin samaan aikaan. Sillä oli kaksi hevosta mukana, toinen oli reilu kuukausi sitten sisäänratsastettu. Kun Heinz rakenteli ja siirsi esteitä, se jätti hevosen vaan irti, vaikka me minä ja Sam oltiin hevosinemme siellä. Aluksi se hevonen seurasi meitä kävellen, mutta kun Heiz vihelsi, se palasi sen luokse. Heinz rakensin lähelle kulmaa pari estettä ja laittoi kaikkea mahdollista pelottavaa niiden alle. Välillä se laittoi ylimpään puomiin nojaamaan kaksi muuta puomia, ja hevosen piti hypätä siitä kapeasta välistä. Kuukausi sitten sisäänratsastettu ja suoritti tuollaisia tehtäviä lopuksi reilun metrin korkuisilla esteillä. Ei voi muuta kuin ihailla. Heinz oli todella kannustava hevosella ja tottakai sanomattakin selvää, että tuon tason ratsastaja vaan OSAA. Lisäksi se oli tosi mukava ja jutteli meille paljon.
Yhteen FEI:n eläinlääkäriinkiin oon törmännyt. Se kävi täällä katsomassa yhtä täysihoitohevosta (oli hoitanut sitä edellisessä paikassa) ja samalla ohimennen leikkasi Mini-Me:n (kissan). Vain laadukkaimpia eläinlääkäripalveluita näille elikoille :D
Luis ratsasti viime viikolla viitenä päivänä täällä hevosia. On tosi mielenkiintoista ja opettavaista katsoa sen ratsastusta. Olikohan torstai, kun se ratsasti Sifraon ja ihan eri tyylillä, kun Pru on meille opettanut. Pru itsekin myönsi, että joskus on hyvä saada toinenkin näkökulma. Kyllähän siihen omaan tapaansa turtuu ja varsinkin täällä kun ollaan aika eristyksissä. Palaan näihin eroihin ja tapoihin vähän myöhemmin. Perjantaina mun piti sitten ratsastaa Sifrao ja Luis oli samaan aikaan maneesissa. Yritin ratsastaa Sifraota samalla tavalla kuin Luis: enemmän eteen ja parempi kontakti ja oikeasti ratsastaa sitä. Sifrao on vähän erikoinen hevonen, joka pakenee tuntumaa ja siksi sillä on pitänyt pitää sellainen puolen gramman tuntuma ja sitten on kestänyt sata vuotta saada se tukeutumaan siihen. Nytkään käsi ei tietenkään ollut kova, vaan vähän tukevampi ja ratsastin hevosen rohkeammin ottamaan kontaktia. Sainkin lopulta kohteliaisuudet sekä Prulta että Luisilta. Luis totesi, että ratsastin Sifraota todella hyvin, melkein kuten hän. Pru sanoi, että ratsastan nyt todella hyvin ja aivan eri tavalla kuin silloin, kun tulin tänne.
Meillä oli eilen palaveri ja keskuteltiin myös Luisista, sen tyylistä ja mitä me ollaan opittu. Sanoin, että oon saanut Prulta aivan uskomattoman hyvän pohjan, mutta Luisin saapuminen oli mulle yksi askel eteenpäin: yhtäkkiä uskalsin ratsastaa hevosta ja huomasin, treenaus on tuottanut tulosta. Ennen viime viikkoa olin vähän arka ja koska mun mun on pitänyt opetella eri tyyli ratsastamisessa, en oo välillä uskaltanut edes hengittää hevosen selässä, etten tee väärin. Nyt huomasin, että sain hevosen työskentelemään tehokkaaasti, mutta en palannut takaisin vanhaan tyyliin! Pystyin käyttämään pohjetta enkä vain potkaissut kantapäällä. Jalka on rento ja vakaa eikä vispaa. Istunta ei blokkaa hevosen liikettä. Kun teen virheen, huomaan sen nopesti ja korjaan. Hitto, tää on uskomatonta. Tietysti mulla on vielä paljon parannettavaa, mutta oon kuin toinen ratsastaja.
Haha, sain kuulla myös palaverissa, että oon rohkea. Pru käski meidän antaa palautetta ja mielipiteitä sen ja Luisin ratsastuksen ja metodien eroista. Mun piti aloittaa, koska oon kuulemma rohkein sanomaan mielipiteeni. Rohkea on yksi adjektiiveistä, jota en ensimmäiseksi käyttäisi mun kohdalla. Se, että en osaa niin hienosti kierrellä ja kaarella, kun puhun englantia, antaa varmaan käsityksen, että sanon mielipiteeni suoraan rohkeuden takia. Mun englanti on kyllä muuttunut taas paljon sulavammaksi täällä. Eihän se koskaan oo ollut superia, ei edes IB:llä, mutta tietysti siitä tuli hirveän tönkköä, kun sitä ei joutunut käyttämään. Loppuviikosta täällä kävi brittiperhe ja vanhemmat hämmästeli, miten hyvää englantia puhun suomalaiseksi. En tiedä kyllä, miten paljon suomalaisia ne on tavanneet :D Mun mielestä suomalaiset puhuu kuitenkin aika hyvää englantia verrattuna moniin muihin.
Ja palatakseni vielä palaveriin (ja itseni kehumiseen): musta myös kuulemma huomaa, että oon kiertänyt enemmän kisoja kuin Sam ja Natalia. Osaan "luonnollisemmin" ratsastaa ja väistää muita ratsukoita, kun indorschoolissa on tungosta. Jei, joitan hyötyä pikkuluokkien hyppäämisesta ja hallitsemattomien poniratsukoiden välttelemisestä.
Noista eroista sitten Prun ja Luisin välillä. Pru sanoi, että se on tyytyväinen siihen, miten Luis on ratsastanut Jimmyä ja Bajouta, mutta ei siihen, miten Azaharia. Prun metodit on pehmeämpiä ja tie on pidempi. Luis laittaa "enemmän painetta" hevoseen. Pru myönsi, että esimerksiki Jimmyn kanssa se on hyvä ja Pru ei ole hetkeen kehittyny Jimmyn kanssa, koska ei uskalla laittaa painetta sille hevoselle. Kun pitää tehdä jotain vaikeaa/uutta asiaa, Jimmy reagoi ensin aina protestoimalla. Pru kertoo olevansa jo liian vanha ja arka, että haluaisi tapella niin voimakkaan ja ison hevosen kanssa ja siksi on myös lopettanut isojen esteiden ja maastoesteiden hyppäämisen. Azahari on kuulemma Prun mielestä kuitenkin liian herkkä (ja ehkäpä tällä hetkellä liian voimaton takaosasta) tuollaiseen ratsastukseen. Nyt se on kuulemma Prun mielestä alkanut vähän juosta alta eikä venyt itseään tarpeeksi pehmeästi. Mä en osaa ottaa tähän kantaa. Mä sanon tähän näin, että jos olisin aloittanut kuukausi sitten Luisin kanssa, en ehkä olisi saanut itseäni näin vakaaksi ratsastajaksi. Prun kanssahan aloitettiin melkein siitä, että mentii tunti käyntiä. Luisin kanssa olisin ehkä ratsastanut hevosia tehokkaammin alusta. Mun mielestä näin on tosi hyvä, mun kannalta. Prulta sain hyvän pohjan omaan asentoon ja apujen käyttöön, Luisin ansiosta uskalsin alkaa käyttämään niitä oikeasti. Luishan on paljon parempi ratsastaja kuin Pru, mutta heillä on vähän eri metodit ja periaatteet. Tässä on taas tilanne, jossa voin poimia eri asioita eri ratsastajilta/opettajilta.
Täällä on muuten hyvä, että täällä voi reilusti kertoa, jos ei uskalla tehdä jotain. Kuten Prukin sanoi olevansa liian vanha ja arka enää hyppäämään isoja ja siksi keskittyykin kouluratsastukseen. Kun menin Bajoulla maastoon (se on kerran heittänyt maastossa Prun alas ja pari kk sairaslomaa), Pru sanoi, että jos musta ei tunnu turvalliselta, voin tulla heti alas ja taluttaa hevosen takaisin talliin. Välillä tuntuu, että Suomessa, varsinkin estepiireissä, hevosen selästä alastulo ongelmatilanteissa on pahinta/nolointa, mitä voi tehdä. Tietenkään hevosta ei saa päästää pois tilanteesta, jossa on vaan tyhmä ja pelleilee. On kuitenkin ero, kun hevonen on "a bit silly" ja siinä, kun hevonen alkaa olla vaarallinen.
Vielä tähän loppuun oivallus mun ratsastuksesta. Kun tulin tänne, blokkasin hevosen liikeen omalla istunnalla. Sen takia mun piti käyttää jalkaa paljon, että sain hevosen liikkumaan: jäykät ja vispaavat jalat. Vispaavien jalkojen takia mun kädet ja yläkroppa ei pysy hallinnassa. Kun opin liikumaan hevosen mukana ja rentoutumaan, mun ei tarvi käyttää jalkaa saadakseni hevosta liikkumaan. Kun käytän jalkaa, pystyn rentouttamaan sen avun jälkeen. Kun mun jalat on vakaat ja keskikroppa hallinnassa, kun yläkroppa ei heilu. Kun mun yläkroppa on vakaa, mun kädet on vakaa. Hemmetti, kaikkihan lähtee istunnasta. Tuota hoetaan koko ajan ja joka paikassa, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun tajuan, mitä se oikeasti tarkoittaa.
torstai 24. tammikuuta 2013
Päivät 42-54 - Väsyttää, väsyttää ja sataa.
Vähän ollut inpsiraatio kateissa tän blogin suhteen, ei vaan jaksa kirjoittaa. Varmaan alkaa vähän väsyttää "treenitahtikin" enkä osaa pitää sopivassa suhteessa palautumispäiviä. Onneks täällä on nyt alkanut kunnon talvi ja sataa vettä, niin voi hyvällä omallatunnolla skipata lenkkeilyjä. Tuntuu, etten saa millään kirjoitettua sulavaa tekstiä. Näytölle ilmestyy vain irrallisia yksittäisiä lauseita, jotka pitää koittaa ommella yhteen.
Mulla on vapaapäivästressi. Tuntuu, että vapaapäivinä pitäisi olla hirveän tehokas: käydä pitkällä lenkillä, kaupassa, postissa, kokata joku magee lounas, tehdä hieno illallinen, jossain vaiheessa laittautua sen verran nätiksi, että kehtaa jutella skypessä kamera päällä... Sunnuntaina en meinannut saada unta, valvoin varmaan puoli kahteentoista. Vapaapäivä stressasi, joten ajattelemalla työasioista nukahdin. Maanantaina heräsin 5.50 enkä saanut unta enää. Päätin sitten käyttää aikaisen heräämisen hyödyksi, söin aamupalaa ja lähdin lenkille (3h!!!)
Täällä on ollut ihan hirveitä myrskyjä, yksikin alkoi perjantai-iltana ja jatkui koko lauantai. Perjantaiyönä mun vaunu heilui ja keikkui, ihan ku olisin ollut laivalla!
Ja myrsky oli oikeasti tosi voimakas, ei voitu liikuttaa hevosia ollenkaan. Ulkokenttä on kunnon uima-allas. Jeeee, ei siis estetunteja! Tän viikon sunnuntaina piti olla kisatkin, mutta nekin joudutaan siirtää.
Meillä on alkanut käydä ratsastamassa hevosia yksi Luis, aivan jäätävän taitava ratsastaja. Pru on hyvä ratsastaja, mutta Luis saa kaikki hevoset näyttämään aivan eriltä. En oo jaksanut udella keltään sen sukunimeä, et voisin googlettaa esim. kisatuloksia. Se on n. 40-vuotias, työskennellyt kouluhevosten parissa viimeiset 20v mm. Saksassa. Vähän ekalla kertaa jännitti ratsastaa samaan aikaa kuin se, kun se kuitenkin katsoo, miten nää hevoset täällä liikkuu yms. Onneksi se on kuitenkin tosi rento ja mukava eikä sellainen nirppanokkainen huippuratsastaja. Se heti kysy, tunnenko sen Suomeen muuttanutta portugalilaista ratsastajaystävää. Oon unohtanut sen nimen, ja enkä muutenkaan tiedä noita kouluratsastajia. Mut jos siellä jollain teidän tallilla ratsastaa Portugalista pari vuotta sitten muuttanut kouluratsastajamies, niin se on just se.
Luisilla on tosi paljon hyviä vinkkejä ja se kertoo aina, miksi se tekee jotain jonkun hevosen kanssa. Pitäs varmaan alkaa kirjotella niitä ylös. Ohjastuntumasta se tänään ainakin sanoi, että on "kolmenlaisia käsiä", kaksi pahaa ja yksi hyvä. Käsi, joka ottaa koko ajan paha, mutta yhtä paha on käsi, joka ei pidä yhtään tuntumaa. Hyvä käsi pitää tuntuman ja myötää oikeassa kohtaa. Kaikkea tällaista ihan perussettiä, mutta sitten se saattaa kertoa myös piaffen ja passagen opettamisesta ja sitä me saatiin nähdä ihan livenäkin pari päivää sitten.
Omat ratsastukset on mennyt hyvin ja huonosti. Nyt kun oon edistynyt, oon aina saanut jonkun pienen uuden asian opeteltavaksi tai korjattavaksi. Hetken menee huonosti, kun yrtän opetella sitä ja kun saan sen fiksattua, sitten menee taas hyvin. Ratsastin eilen Uzzylla, viimeksi en saanut sitä menemään hyvin kuin puoli kierrosta kerrallaan. Eilen onnistuin ratsastamaan sitä 20min hyvin, ennenkuin kroppa alkoi taas jännittyä. Tänään menin Girolla ja hitto, sain sen kulkemaan pyöreänä! Kuukausi sitten en saanut siihen minkäänlaista tuntumaa. Ei tää ratsastus kyllä yhtään helpompaa vaikka oonkin edistynyt, koska sitten tietysti aletaan vaatia enemmän ja enemmän.
Haha, meinasin tippua yksi päivä! Ratsastin Bajoulla ja nostin laukan. Mulla oli kaks grammaa liian kova käsi ja paino millin verran ulkoistuinluulla, joten hevonen alko laukata ylös ja sivulle ja heitti ison pukin. Satulavyö oli himpun liian löysällä (ei ollut mun vika, Pru oli sen tarkistanut!) ja satula tietty valahti vähän sivulle. Bajou onneksi pysähtyi ja pysyin selässä. Opinpa ainakin pitämään superkevyen käden sen kanssa.
Äh, en oo jaksanut valokuvatakaan mitään tätä blogia varten.
Mulla on vapaapäivästressi. Tuntuu, että vapaapäivinä pitäisi olla hirveän tehokas: käydä pitkällä lenkillä, kaupassa, postissa, kokata joku magee lounas, tehdä hieno illallinen, jossain vaiheessa laittautua sen verran nätiksi, että kehtaa jutella skypessä kamera päällä... Sunnuntaina en meinannut saada unta, valvoin varmaan puoli kahteentoista. Vapaapäivä stressasi, joten ajattelemalla työasioista nukahdin. Maanantaina heräsin 5.50 enkä saanut unta enää. Päätin sitten käyttää aikaisen heräämisen hyödyksi, söin aamupalaa ja lähdin lenkille (3h!!!)
Täällä on ollut ihan hirveitä myrskyjä, yksikin alkoi perjantai-iltana ja jatkui koko lauantai. Perjantaiyönä mun vaunu heilui ja keikkui, ihan ku olisin ollut laivalla!
Ja myrsky oli oikeasti tosi voimakas, ei voitu liikuttaa hevosia ollenkaan. Ulkokenttä on kunnon uima-allas. Jeeee, ei siis estetunteja! Tän viikon sunnuntaina piti olla kisatkin, mutta nekin joudutaan siirtää.
Meillä on alkanut käydä ratsastamassa hevosia yksi Luis, aivan jäätävän taitava ratsastaja. Pru on hyvä ratsastaja, mutta Luis saa kaikki hevoset näyttämään aivan eriltä. En oo jaksanut udella keltään sen sukunimeä, et voisin googlettaa esim. kisatuloksia. Se on n. 40-vuotias, työskennellyt kouluhevosten parissa viimeiset 20v mm. Saksassa. Vähän ekalla kertaa jännitti ratsastaa samaan aikaa kuin se, kun se kuitenkin katsoo, miten nää hevoset täällä liikkuu yms. Onneksi se on kuitenkin tosi rento ja mukava eikä sellainen nirppanokkainen huippuratsastaja. Se heti kysy, tunnenko sen Suomeen muuttanutta portugalilaista ratsastajaystävää. Oon unohtanut sen nimen, ja enkä muutenkaan tiedä noita kouluratsastajia. Mut jos siellä jollain teidän tallilla ratsastaa Portugalista pari vuotta sitten muuttanut kouluratsastajamies, niin se on just se.
Luisilla on tosi paljon hyviä vinkkejä ja se kertoo aina, miksi se tekee jotain jonkun hevosen kanssa. Pitäs varmaan alkaa kirjotella niitä ylös. Ohjastuntumasta se tänään ainakin sanoi, että on "kolmenlaisia käsiä", kaksi pahaa ja yksi hyvä. Käsi, joka ottaa koko ajan paha, mutta yhtä paha on käsi, joka ei pidä yhtään tuntumaa. Hyvä käsi pitää tuntuman ja myötää oikeassa kohtaa. Kaikkea tällaista ihan perussettiä, mutta sitten se saattaa kertoa myös piaffen ja passagen opettamisesta ja sitä me saatiin nähdä ihan livenäkin pari päivää sitten.
Omat ratsastukset on mennyt hyvin ja huonosti. Nyt kun oon edistynyt, oon aina saanut jonkun pienen uuden asian opeteltavaksi tai korjattavaksi. Hetken menee huonosti, kun yrtän opetella sitä ja kun saan sen fiksattua, sitten menee taas hyvin. Ratsastin eilen Uzzylla, viimeksi en saanut sitä menemään hyvin kuin puoli kierrosta kerrallaan. Eilen onnistuin ratsastamaan sitä 20min hyvin, ennenkuin kroppa alkoi taas jännittyä. Tänään menin Girolla ja hitto, sain sen kulkemaan pyöreänä! Kuukausi sitten en saanut siihen minkäänlaista tuntumaa. Ei tää ratsastus kyllä yhtään helpompaa vaikka oonkin edistynyt, koska sitten tietysti aletaan vaatia enemmän ja enemmän.
Haha, meinasin tippua yksi päivä! Ratsastin Bajoulla ja nostin laukan. Mulla oli kaks grammaa liian kova käsi ja paino millin verran ulkoistuinluulla, joten hevonen alko laukata ylös ja sivulle ja heitti ison pukin. Satulavyö oli himpun liian löysällä (ei ollut mun vika, Pru oli sen tarkistanut!) ja satula tietty valahti vähän sivulle. Bajou onneksi pysähtyi ja pysyin selässä. Opinpa ainakin pitämään superkevyen käden sen kanssa.
Äh, en oo jaksanut valokuvatakaan mitään tätä blogia varten.
lauantai 12. tammikuuta 2013
Päivät 39-41 - Mulla on kivaa, mielipiteitä ja ontuvia vertauksia
 |
| Ihquin muoggaus eva |
Ennen lounasta Sam piti tunnin mulle (Lucy), Jillille (Dolly) ja Sarah´lle (Sifrao). Lucy oli jäykkä vasempaan, parani hieman loppua kohti. Alkuverkassa otettiin reipasta laukkaa, että hevonen alkais pyrkiä itse eteenpäin. Tein siirtymisiä ja koitin taivutella kahdeksikolla. Lopussa otettiin vähän ravin kokoamista ja pidentämistä. Vasemmassa kierroksessa kokoaminen ympyrällä oli vaikeampaa ja muutaman askeleen aikana Lucy tuntui miltei epäpuhtaalta. Sillä on etujaloissa ilmeisesti nivelrikkoa ja vasemassa etusessa pahempi. Sillä on myös erikoiskengitys edessä. Harmi, kun en tiedä kaikki termejä Suomeksi enkä aina muista ottaa selvää.
Tunnin aikana huomasin yhden asian: Osaan istua harjoitusravissa! Osittain varmasti auttoi se, että Lucy alkoi työskennellä läpi selän, mutta silti! En hölskynyt yhtään eikä jalat vispanneet minnekään.
Lounaan jälkeen ratsastin vielä Even. Harjoiteltiin suoria linjoja ja pysähtymistä keskihalkaisijalle. Tehtiin muutamia "vaikeampia" siirtymisiä: pysähdys-ravi ja ravi-pysähdys. Eve on siis joku 3-4v eikä sillä ole tehty kovin paljon mitään, lähinnä maastoiltu.
Perjantaina mulla oli aamutallin jälkeen taas vapaata lounaaseen asti. Iltapäivällä tuli eläinlääkäri hoitamaan Giron, Lucyn, Sunnyn ja Figaron. Oli muuten ehkä hauskin ell, jonka oon ikinä tavannut. Koko ajan tuli jotain hyvää läppää.
Girolla on ollut vajaan viikon verran todella kuivaa yskää. Aluksi kuulosti siltä, että joku olisi ärsyttänyt sen kurkkua ja se olisi koittanut yskimällä saada sitä pois. Alice, Giron omistaja, oli ensin ihan hirveässä paniikissa, kunnes muisti, että Girolla on oli sama juttu vuosi sitten samaan aikaan. Nyt tänne on alkanut ilmestyä kukkia ja kaikkia pieniä ötököitä. Ilmeisesti jotkut ötökät tykkää ryömiä hevosten hengitysteihin ja Pru piti sitä aluksi yhtenä vaihtoehtona yskän aiheuttajaksi. Eläinlääkäri kuunteli keuhkot ja Giron piti hengitellä turpa muovipussissa, että se ottaisi syvempiä henkäyksiä. Keukoista ei kuulunut mitään ja koska hevonen on muuten pirteä eikä ollenkaan flunssainen, määräykseksi tuli vain kastella heinät ja mielellään pitää se myös yöt ulkona. Giron hampaat raspattiin ja koska toi ell:n käynti oli myös osaltaa "opetustilaisuus" mulle, mun piti kanssa tunnustella hampaita. En oo muuten koskaan ennen nähnyt, kun etuhampaita tasoitetaan, mutta nyt näin senkin. Girolla on jotain purentaongelmia, taisi olla aika paha yläpurenta. En oo myöskään koskaan nähnyt raspauksen yhteydessä hevosen leukoja liikuteltavan sivuttaissuunnassa. Ell kuunteli, liikkuuko etuhampaat toisiaan vastaan tasaisesti, vai onko siellä vielä joku kohta "kinnaamassa" (kauheeta, kun en keksinyt tähän kuin pohjanmaan murresanan)
Lucy rokotettiin ja raspattiin. Ell löysi "blind wolf tooth" eli ikenen sisään kasvaneen sudenhampaan. Lucyhan on lahjoitettu joku aika sitten tänne eikä kukaan tiedä, koska se on viimeksi raspattu. Sain koittaa myös Lucyn hampaat, ihan järkyttävät koukut ylähampaissa. Ei ihmekään, jos se on vähän epävakaa suusta.
Sunnylta otettiin verinäyte. Sen virtsa on ollut maitomaista ja välillä Sunnylla on ollut nestehukkaa. Omistaja haluaa varmuuden vuoksi lähettää verinäytteen labraan ja siitä tutkittavan, onko munuaisissa tai maksassa vikaa.
Figarolta poistettiin raspauksen yhteydessä kaksi sudenhammasta.
Lauantaina kävin Jillin kanssa maastoilemassa. Ensin käytiin Kayalla ja Ashleylla. Kaya oli ekaa kertaa sairaslomansa jälkeen mukana, joten tehtiin vaan puolen tunnin käyntilenkki. Seuraavaksi lähdettiin Evellä ja Tinkebellillä matkaan. Eve käyttäytyi tosi hyvin, Jill ei ole kuulemma nähnyt sitä koskaan niin tasaisena.
Järkytin Jilliä kertomalla mun suhtautumisesta hevosiin. Esim. jos en voi kisata hevosella, myyn sen. Jos hevonen on vanha eikä sillä voi tehdä mitään, sen on parasta lopettaa. Esimerkkinä hankkarivaivainen vanha ruuna, joka kestää vain kevyttä käyttöä. Kuinka suuri todennäköisyys on löytää sille koti, jossa sillä oikeasti vaan maastoillaan kevyesti pari kertaa viikkoon? Hevonen tietää, jos sitä kohdellaan hyvin tai huonosti. Hevonen ei tiedä olevansa kuollut. Ei se mieti talvella vaivaisena, että miten kiva onkaan, kun parin kuukauden päästä tulee kesä ja viimeinen laidunkausi. Mun mielipide on se, että Suomessa pidetään hevosia liian kauan elossa. Monet ei vaan osaa päästää irti. Ymmärrän kyllä, että oma hevonen on rakas, mutta jos sitä pitää lääkitä jatkuvasti, se on koko ajan ep, se ei pysty syömään normaalia ruokaa yms, on se yksinkertaisesti vaan paras pistää pois. Ei sellainen oo hevosen elämää. Yritin selittää, että Suomessa on hirveän kallista pitää hevosta edes eläkekodissa. Jill oli taas sitä mieltä, että jos käyttää hevosta sen parhaat vuodet, on velvollinen pitämään sen ja huolehtimaan siitä myös vanhoilla päivillä. Hevonen on mulle kuitenkin vain hevonen (paitsi Floora ;) ), ja ratsastus on harrastus. En mä halua maksaa 420e kuussa siitä, että pääsen vähän köpöttelemään. Haluan harrastaa tavoitteellisesti ja tarvitsen siihen sopivan hevosen.
Ei ole hevosellekaan reilua, jos tavoitteet ei kohtaa. Sama hevosten rotujen kohdalla. Raskaasta kylmäverisestä ei tule estetähteä, lv-ravurista ei tule kansallisten ratojen kouluhevosta ja niin edelleen. Toki on aina se yksi poikkeus miljoonasta, mutta oikeasti, miksi ihmiset eivät osta sopivaa ratsua itselleen? Jos haluaa maastoilla, lämppäri on ok. Jos haluaa kisata tosissaan kouluratsastusta, tarvitsee hevosen, jolla on kolme puhdasta askellajia ja ratsulle sopiva rakenne.
Ja nyt kun pääsin tähän avatumisen makuun, mikseivät ihmiset osta sopivan kokoista hevosta? Eikö pitkiä ihmisiä häirise, kun jalat ovat missä sattuu eikä apuja saa ajoitettua tai kohdistettua oikein? Miksi lyhyet ihmiset ostavat jäääääätävän isoja hevosia ja joutuvat istumaan melkein spagaatissa siellä selässä? En muuten ikinä muista, kummin päin on spagaatti ja kummin päin spiraali. Miksi liian lihavat ihmiset edes nousevat hevosen selkään? Järkyttävän ylipainoiset ihmiset: ratsastus ei ole jokaisen oikeus. En nyt puhu ihmisistä, joilla on se kymmen kiloa extraa, vaan siitä, kun lyhyellä tädillä elopainoa alkaa olla oikeasti sata kiloa tai yli. On jokaisen oma asia, jos ei halua tai ei pysty pudottamaan painoa, mutta SATA KILOA on aika paljon hevosen selkään. Suomessa kun hevosetkin tuppaa olemaan ylipainoisia, miettikää sitä rasitusta hevosten jaloille. Oma ylipaino ja ylipainoinen ratsastaja. Todella lihava ihminen ei ole sen huonompi ihminen kuin muutkaan, mutta harrastuksen voi valita toisen. "Lihavalla voi olla parempi kehonhallinta kuin laihalla", "entäs ne melkein sata kiloa painavat kisaavat miehet" - joo joo. Kuinka monella hirvittävän ylipainoisella tädillä olette nähneet oikeasti superhyvää kehonhallintaa hevosen selässä? Kuinka monen satakiloisen miehen olette nähneet ratsastavan ponin kokoisilla otuksilla, kun isomman selkään ei uskallata mennä? Se, että Islannissa kaikki ratsastavat ponin kokoisilla otuksilla, ei ole mielestäni oikeutus sille, että iso täti kiipeää silakkamallisen tikkujalkaisen puoliverisen tai lämminverisen selkään.
Jaa, jospa palaisin takaisin aiheeseen. Oon tässä viime aikoina jännittänyt tosi paljon tulevaa estetuntia. Jillille kerroin tänään, etten oikeasti halua hypätä täällä, koska oonhan mä paljon hypännyt, mutta ei mun taidoilla tyylimestaruutta voitettaisi. Jill kummasteli tosi paljon, kun kerroin Suomeen rantautuneista tyyliluokista. Tyyliluokat on muuten mun mielestä hyvä idea, itsehän en vaan osallistu sellaiseen, kun tiedän, etten voi voittaa :D Tai noh, ehkä mä täällä kehityn sen verran ratsastajana, että voin kohta tavoitella rusettia niissäkin luokissa.
Iltapäivällä Pru piti mulle tunnin ja sain mennä Jimmyllä! Se on Prun kenttähevonen, Irlannista ostettu joltain olympiatason ratsastajalta. Pru on alusta asti sanonut, että mun pitää ehdottomasti hypätä Jimmyllä. Oon tässä kuullut kauhujuttuja, kuinka valtavan isosti se hyppää ja kuinka joku tyttökin sieltä oli lentänyt isosta hypystä. Jossain vaiheessa Pru sanoi, että se haluaa ensin nähdä, kun hyppään Uzzylla tai Dollylla, ennekuin päästää mut esteille Jimmyn kanssa. Tänään alkutunnista se oli vielä tuota mieltä, mutta lopputunnista sanoikin, että pärjään takuulla Jimmyn kanssa esteillä. Olin TODELLA otettu! Jimmy on muuten ihan superkiva ratsastaa! Tehtiin paljon laukkatyöskentelyä: pysähdyksestä laukkaan, koottiin laukkaa, yms. Oli ihan supermakee fiilis, kun sain välillä päästellä pitkät sivut kevyessä istunnassa laukassa ja kenttähevonen mun alla heräs. Jimmysta tuli mun lemppari heti Lucyn jälkeen.
 |
| Kuva, joka ei liity mitenkään tähän tekstiin |
Sanoin Prulle, että mua vähän jännittää hypätä täällä ja sanoin samat asiat kuin Jillille. Mun jännitys väheni 75 prosenttia, kun Pru sanoi, että välillä esteratsatuksessa on kyse tehokkuudesta, ei tyylistä. Ehkä pikkuhiljaa alan jo odottaa ensi viikon estuntia :)
Hitsi, mun tasapaino ja istunta on muuten parantunut huimasti. Jimmylla on yhtä iso ravi kuin Bajoulla ellei isompikin ja kappas: mun jalat ei vispaa! Alice oli Secretilla samalla tunnilla ja Pru pyysi mua demonstroimaan, miten ratsastin kuukausi sitten. Oli muuten tosi hämmentävää koittaa ratsataa sillä tavalla: joka askeleella "potkaista" hevosta ja jännittää reidet kiinni. Tajusin sillä hetkellä, miten iso muutos on tapahtunut reilussa kuukaudessa! En olis ikinä uskonut. Auttaakohan tää mun sulavuuteen normaalielämässäkin? Mähän olen siis yhtä elegantti kuin rampa gaselli ja ketterä kuin halvaantunut marsu. Ehkä musta tulee sellainen hienostuneesti liikkuva lady, joka näyttää kävellessä vain leijailevan kevyesti. Sitä odottelessa!
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Päivät 37 ja 38
Tiistaina käytiin aamupäivästä maastoilemassa Samin kanssa Lucylla ja Uzzylla. Ennen lounasta oli Prun tunti, mä menin Sifraolla ja Sam Bajoulla. Tunti alkoi kysymyksellä "Mitä aiot tänään harjoitella?" En ole tottunut, että valmentaja kysyy, mitä minä olen ajatellut treenata. Improvisoin nopeasti ja kerroin, että ensin aion käynnissä saada sekä itseni että hevosen rennoksi. Ravissa yritän saada ensin hevosen liikkumaan kohti tuntumaa ja sen jälkeen koitan saada pehmeitä käynti-ravi-siirtymisiä. Jos nuo menee hyvin, otan lopuksi vielä laukkaa.
Tunti meni itseasiassa aika hyvin. Koska mun täytyy "kouluttaa" tuota hevosta, Pru sanoi, että sen kanssa se ei tartu mun omiin virheisiin niin paljon, vaan tärkeintä on saada hevonen työskentelemään kunnolla. Sifrao on kuulemma sellainen hevonen, että jos sen kanssa tekee väärin, se ei liiku oiken, joten samalla Sifroa opettaa mua. Sain hevosen kulkemaan hyvässä muodossa ja tahdissa ravissa ja sain kivoja siirtymisiä. Laukka oli todella hienoa. Sain paljon kehuja, joten ens kerralla varmaan luvassa murskakritiikkiä.
Iltapäivällä meillä oli in hand-opetusta eli maastakäsintyöskentelyä. Hevosille puettiin vain suitset ja meillä oli apuna in hand-raippa. En ole koskaan tehnyt tuollaista työskentelyä, joten Pru opetti tällä kertaa alkeet: missä kohdassa omat kädet pitää olla, missä raippa, miten oman kehonkieli ja sijainti vaikuttaa kääntymisissä ja pysähdyksissä. Mä harjoittelin Giron kanssa. Meillä oli myös mukana Eve, jolla ei oo tehty ennen maastakäsin työskentelyä. Sam ja Pru opetti sitä hetken aikaa.
Tänään meillä vaihtui vähän päiväjärjestys. Kaikki aloittaa aamulla 7.30. Heti kun hevoset on ruokittu ja viety ulos, ensimmäinen pääsee aamupalalle. Käytännössä siis 8.30-8.45 riippuen siitä, pitääkö ulkohevosilta riisua loimia. Toinen pääsee aamupalalle, kun ensimmäinen on palannut puolen tunnin päästä. Tällä systeemillä yritetään nopeuttaa aamua ja yritetään, että kaikki aamuhommat olisi tehtynä kymmeneen mennessä ja ennen lounasta ehdittäisiin liikuttaa 4-6 hevosta. Pru alkaa ilmeisesti aina juoksuttamaan yhden hevosen sillä aikaa, kun me siivotaan karsinoita. Lounastauko myös pitenee 1,5 tuntiin ja iltaisin jatketaan vähän pidempään, koska alkaa olla jo vajaa puoli tuntia pidempään valoista.
Ihan hyvä systeemi, vaikeuttaa vaan mun lenkkeilyä. En pääse enää aamuisin lenkille (ellen halua herätä kuudelta), joten mun pitää tehdä se iltatallien jälkeen. Onneksi täältä löytyi heijastinliivejä. Eihän täällä nyt hirveästi ole liikenettä, mutta iltakuuden jälkeen alkaa olla tosi pimeää eikä täällä ole missään katuvaloja.
Mulla oli tosi rento working student-päivä tänään. Aamutallin jälkeen lounaaseen asti vapaata, joten ehdin tänään lenkkeillä valoisan aikaan. Lounaan jälkeen laitoin yksityistuntilaiselle valmiiksi hevosia ja katsoin sen molemmat valmennukset. Välillä Pru kysyi multa, huomaanko, mitä ratsastaja tekee väärin ja miten itse korjaisin tilanteen.
Välillä melkein unohdan, et ai niin, enhän mä oo täällä oikeastaan töissä, vaan oppimassa. Pru sanoi tänään, että oon todella tehokas tallissa ja sen takia se yrittää pitää mulle enemmän opetustakin (tunteja, teoriaa, valmennusten seuraamista). Tietysti toi Natalian tilanne on hankaloittanut vähän asioita, mutta ei mulla oo kyllä yhtään valittamista. Täällä on kuitenkin hevosalalle lyhyet ja kevyet päivät jo valmiiksi ja mulla on sitten vielä extravapaata. Saan viikottain elämiseen, olemiseen ja syömiseen rahaa, jota en kaikkea saa upotettua ruokaan ja päivittäistavaroihin, joten sitten voin vaikka käydä välillä Lissabonissa shoppailemassa. Ylimääräinen työ korvataan. Harvoin varmaan tulee näin kivaa paikkaa vastaan ulkomailla. Onneksi mulla on Suomessakin sattunut kohdalle hevosalan työpaikat sellaisilta talleilta, joilla on vähintään TESin mukainen palkka, ylityöt korvataan, lomat saa pitää ajallaan.
Tunti meni itseasiassa aika hyvin. Koska mun täytyy "kouluttaa" tuota hevosta, Pru sanoi, että sen kanssa se ei tartu mun omiin virheisiin niin paljon, vaan tärkeintä on saada hevonen työskentelemään kunnolla. Sifrao on kuulemma sellainen hevonen, että jos sen kanssa tekee väärin, se ei liiku oiken, joten samalla Sifroa opettaa mua. Sain hevosen kulkemaan hyvässä muodossa ja tahdissa ravissa ja sain kivoja siirtymisiä. Laukka oli todella hienoa. Sain paljon kehuja, joten ens kerralla varmaan luvassa murskakritiikkiä.
Iltapäivällä meillä oli in hand-opetusta eli maastakäsintyöskentelyä. Hevosille puettiin vain suitset ja meillä oli apuna in hand-raippa. En ole koskaan tehnyt tuollaista työskentelyä, joten Pru opetti tällä kertaa alkeet: missä kohdassa omat kädet pitää olla, missä raippa, miten oman kehonkieli ja sijainti vaikuttaa kääntymisissä ja pysähdyksissä. Mä harjoittelin Giron kanssa. Meillä oli myös mukana Eve, jolla ei oo tehty ennen maastakäsin työskentelyä. Sam ja Pru opetti sitä hetken aikaa.
Tänään meillä vaihtui vähän päiväjärjestys. Kaikki aloittaa aamulla 7.30. Heti kun hevoset on ruokittu ja viety ulos, ensimmäinen pääsee aamupalalle. Käytännössä siis 8.30-8.45 riippuen siitä, pitääkö ulkohevosilta riisua loimia. Toinen pääsee aamupalalle, kun ensimmäinen on palannut puolen tunnin päästä. Tällä systeemillä yritetään nopeuttaa aamua ja yritetään, että kaikki aamuhommat olisi tehtynä kymmeneen mennessä ja ennen lounasta ehdittäisiin liikuttaa 4-6 hevosta. Pru alkaa ilmeisesti aina juoksuttamaan yhden hevosen sillä aikaa, kun me siivotaan karsinoita. Lounastauko myös pitenee 1,5 tuntiin ja iltaisin jatketaan vähän pidempään, koska alkaa olla jo vajaa puoli tuntia pidempään valoista.
Ihan hyvä systeemi, vaikeuttaa vaan mun lenkkeilyä. En pääse enää aamuisin lenkille (ellen halua herätä kuudelta), joten mun pitää tehdä se iltatallien jälkeen. Onneksi täältä löytyi heijastinliivejä. Eihän täällä nyt hirveästi ole liikenettä, mutta iltakuuden jälkeen alkaa olla tosi pimeää eikä täällä ole missään katuvaloja.
Mulla oli tosi rento working student-päivä tänään. Aamutallin jälkeen lounaaseen asti vapaata, joten ehdin tänään lenkkeillä valoisan aikaan. Lounaan jälkeen laitoin yksityistuntilaiselle valmiiksi hevosia ja katsoin sen molemmat valmennukset. Välillä Pru kysyi multa, huomaanko, mitä ratsastaja tekee väärin ja miten itse korjaisin tilanteen.
Välillä melkein unohdan, et ai niin, enhän mä oo täällä oikeastaan töissä, vaan oppimassa. Pru sanoi tänään, että oon todella tehokas tallissa ja sen takia se yrittää pitää mulle enemmän opetustakin (tunteja, teoriaa, valmennusten seuraamista). Tietysti toi Natalian tilanne on hankaloittanut vähän asioita, mutta ei mulla oo kyllä yhtään valittamista. Täällä on kuitenkin hevosalalle lyhyet ja kevyet päivät jo valmiiksi ja mulla on sitten vielä extravapaata. Saan viikottain elämiseen, olemiseen ja syömiseen rahaa, jota en kaikkea saa upotettua ruokaan ja päivittäistavaroihin, joten sitten voin vaikka käydä välillä Lissabonissa shoppailemassa. Ylimääräinen työ korvataan. Harvoin varmaan tulee näin kivaa paikkaa vastaan ulkomailla. Onneksi mulla on Suomessakin sattunut kohdalle hevosalan työpaikat sellaisilta talleilta, joilla on vähintään TESin mukainen palkka, ylityöt korvataan, lomat saa pitää ajallaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)