Kun en vaan osaa, teiniangst.

Hitto, kun voi ihmistä turhauttaa!!! EN VAAN OSAA. EN PYSTY. EN YMMÄRRÄ. Saakelin ratsastusharrastus. Äiti, mikset pakottanut mua lapsena soittamaan pianoa tai viulua? Miksi sain harrastaa hevosia? Hemmetti, tää ei oo järkevien ihmisten juttu.
Antakaa mulle äkkiä joku saksalainen junttura, jonka saan käydä runttaamassa ohjan ja pohkeen väliin.

Nyt pari päivää tuntien jälkeen on tuntunut siltä, että pakkaan tavarat ja lähden kotiin. Kärsivällisyys ei oo koskaan ollut mun suurin hyve. Ei täällä olemisessa oo mitään vikaa, ihmiset on kivoja, hevoset on kivoja ja aurinko paistaa. Se on vaan toi ratsastaminen. Se on niin saatanan vaikeaa ja stressaavaa. Äiti, olisit oikeastaan voinut laittaa mut lapsena jonnekin telinevoimisteluun tai joogaan, tääkin saattais olla astetta helpompaa. Onneksi Suomessa on niin hirvittävän kylmä, etten oikeasti halua lähteä sinne takaisin.

ARGH! Jos saan jalat rennoksi, mun lantio jumittuu. Jos saan lantion rennoksi, liikunkin liikaa ja yliratsastan. Jos liikun hevosen mukana, mun kädet tippuu liian alas. Kun nostan kädet oikealle kohtaa, mun kantapäät onkin huomaatta painuneet alas ja jalka on jännittynyt. Jos saan itseni miltei oikeaan asentoon koko kropasta, en saa hevosta pyöreäksi, koska en uskalla liikuttaa mitään osaa itsestäni. Sitten kun rohkaistun käyttämään pohjetta, se onkin Prun mielestä kantapäällä potkimista ja jalan jännittämistä ja kaikki pielessä. Ja sit aletaan taas alusta.

Tänään mulla oli melkein kyyneleet silmissä puolessa välissä tuntia, KOSKA EN VAAN PYSTY kontrolloimaan mun kroppaa. Oikeasti hajottaa, kun yrittää ja ei onnistu.

Sanoinkin Prulle tunnin jälkeen, että mua turhauttaa suunnattomasti. Jännittävää, miten turhautuminen laimeni 70%, kun juttelin Prun kanssa. Se sanoi, että kyllähän  mä osaan ratsastaa ja siksi tää onkin niin vaikeaa. Olisi helpompaa oppia tämä tyyli, jos en olis ratsastanut niin paljon ja eri tavalla. Vähän lohdutti myös, kun Pru sanoi, että itseasiassa oon aika nopeasti alkanut omaksumaan tätä tapaa. Olis myös ihan kiva huomata se itse!
Pruhan ei ole siis mitenkään ilkeä opettaja, vaan ainoastaan vaativa. Se kertoo heti, jos joku on pielessä, mutta myös sen, kun joku onnistuu.

Tällä hetkellä silti esimerkiksi pitsinnypläys tai extreme ironing kuulostaa paljon kivemmilta harrastuksilta.