Päivät 55-58 - Olympiaratsastajia, lihasvammoja ja Matin baari

Vapaapäivä <3

Eilen oli hieman väsy, koska oltiin lauantaina Albufeirassa baarissa. Albufeiraan on vähän vajaa 70km täältä, mutta siellä on paljon baareja ja klubeja, toisin kuin tuossa lähempänä olevassa Castro de Verdessä. Mä olin kuskina välttääkseni kaloreita ja krapulaa.  Oli kyllä ihan huippukiva ilta! Käytiin ensin syömässä ja sitten alettiin kiertämään kuppiloita. Sam on ollut Albufeiran baareissa töissä, joten sillä oli paljon kavereita siellä. Ensin käytiin parissa brittien valtaamassa karaokebaarissa. Kyllä, karaokebaarissa. Onneksi niissä sillä hetkellä lauloi ihmiset, jotka osasi laulaa edes vähän sinnepäin eikä tullut yhtään epävireistä Ukkometsoa. Tuolla on sellainen baarikatu, jonka alkupäässä on just tollasia karaokebaareja ja kuppiloita, siitä eteenpäin baareja popilla, hopilla ja r&b:lla ja loppupäässä klubimusaa. Karaokemestojen jälkeen pysähdyttiin hetkeksi rap- ja r&b-baariin. Suurin osa klubeista oli tietysti suljettu, koska on talvi.  Päädyttiin loppuillaksi Matt´s-nimiselle klubille, joka lupasi "rap, r&b and drum ´n bass". Siellä kuitenkin soi myös kunnon klubimusaa, joten viihdyin ihan tosi kivasti.  Meillä oli kyllä meininki välillä niinkuin teineillä Onnelassa. Sam tunsi paikan omistajan, joka tyhjensi meitä varten tanssikorokkeen muista ihmisistä. Ainoastaan me saatiin tanssia siinä loppuilta ja henkilökunta kävi tiputtelemassa sieltä muut ihmiset alas. Samille ja varsinkin Natalialle upposi juoma aika hyvin ja ne oli riehakkaalla tuulella. Kotona oltiin vähän viiden jälkeen ja sitten 7.30 aamutalliin.

Onneksi sunnuntaina saatiin pitää aika rento päivä. Mä olin ainoa, joka ratsasti. Olin maastossa Azaharilla Prun ja Jimmy sekä Alicen ja Giron kanssa. Sam sanoi ennen meidän lähtöä, että Azahari on tosi kiva maastoilla, ei säiky mitään eikä pelkää. Noooo, (KENTTÄHEVONEN) Jimmyhän pelkää vaikka mitä maastossa ja Azahariin tarttui sen jännitys. Ihan kiva pukkisivuhyppysarja lähti yhdessä vaiheessa, kun Jimmy pelästyi kivikasaa ja Azaharinkin mielestä se oli sitten pelottava.  Onneksi A:n liikkeet on aika pehmeät sen hypellessäkin ja olin varautunuyt lyhyillä jalustimilla, selässä pysyminen ei ollut ongelma.
Loppupäivä vaan pestiin varusteita. Viikko sadetta ja kaikki paikat mudassa, voitte kuvitella, missä kunnossa varusteet alkaa olla. Indorschooliin pääsee sade yläosasta, ja ura on osittain aika märkä. Oltiin kaikki aika väsyneitä ja yhtä vitsien taso oli yhtä väsynyttä.

Muutenhan täällä on ollut TODELLA VAKAMIELISTÄ menoa, koska ollaanhan me sentään klassisen kouluratsastuksen tallilla. Lauantai-iltapäivänä meillä oli tehtävärata hevosten kanssa, koska Alice (ikää 53v) halusi tehdä jotain hauskaa :D  Ensin piti nousta hevosen selkään väärältä puolelta, poimi raippa kartiosta, pujotella kartiot ja laittaa raippa viimeiseen. Sitten mahdollisiman nopeasti siirtyä kartioista tehtyyn ympyrään, jossa piti hevosen seistä paikallaan 10 sekuntia. Sen jälkeen ratsastettiin lätäkön yli ja samaan aikaan piti äännellä kuten sammakko. Siitä ravipuomeille ja niiden jälkeen alas hevosen selästä, jalustimet ylös, ohjat pois kaulalta ja piti juosta hevosen kanssa toiseen päähän maneesia ja nousta korokkeen päälle seisomaan.  Tietysti teloin itseni tuossa kisassa... Mulla oli Columbus ja kun hyppäsin alas sen selästä ja lähdin juoksemaan, vasempaan etureiteen iski hirveä kipu. Koska oon vähän voitontahtoinen, juoksin loppuun asti ja sen jälkeen en pystynyt hetkeen kävellä. Menin ihan valkoiseksi ja mua alkoi pyörryttää.  Mun piti hetken aikaa keräillä itseäni, että pääsin ontuen hakemaan vettä ja heikotus katosi. Olin satavarma, että koko etureisi meni paskaksi, koska kipu oli tosi kova ja hetken päästä etureisi meni ihan kovaksi ja kosketusaraksi. Vaihtelua tuokin, viimeksi mulla on ollu vamma saman jalan takareidessä. Onneki pahin kipu laantui ennen iltatallia ja pystyin tekemään töitä.  En pystynyt kuitenkaan menemään kyykkyyn tai nostamaan jalkaa korkealle. Mitäpä pienistä, ennen baariin lähtöä jalka oli ihan ok ja baarissa pystyi tanssimaan, kunhan ei yrittänyt tanssia Flo Ridan Lowta liian teinihorosti.

Nyt jalka on "ihan ok",  pystyn kävellä ontumatta, mutta reidessä on kova ja kosketusarka kämmenen kokoinen kohta.  Taidan jättää hetkeksi aikaa lenkkeily väliin, etten ärsytä jalkaa enempää. Oon kärsinyt niin paljon takareisivamman takia, että suosiolla oon hetken aikaa kevyemmällä liikunnalla.

Päivitinkin Facebookiin, että täällä tapaa ihan mielenkiintoisia ihmisiä.  Yksi päivä indoorschoolissa kävi treenamassa sveitsiläinen olympiakenttäratsastaja Heinz Wehrli.  Hetken aikaan ehdin katsomaan sen treenejä, kun ratsastin samaan aikaan. Sillä oli kaksi hevosta mukana, toinen oli reilu kuukausi sitten sisäänratsastettu. Kun Heinz rakenteli ja siirsi esteitä, se jätti hevosen vaan irti, vaikka me minä ja Sam oltiin hevosinemme siellä. Aluksi se hevonen seurasi meitä kävellen, mutta kun Heiz vihelsi, se palasi sen luokse. Heinz rakensin lähelle kulmaa pari estettä ja laittoi kaikkea mahdollista pelottavaa niiden alle. Välillä se laittoi ylimpään puomiin nojaamaan kaksi muuta puomia, ja hevosen piti hypätä siitä kapeasta välistä. Kuukausi sitten sisäänratsastettu ja suoritti tuollaisia tehtäviä lopuksi reilun metrin korkuisilla esteillä. Ei voi muuta kuin ihailla.  Heinz oli todella kannustava hevosella ja tottakai sanomattakin selvää, että tuon tason ratsastaja vaan OSAA. Lisäksi se oli tosi mukava ja jutteli meille paljon.

Yhteen FEI:n eläinlääkäriinkiin oon törmännyt. Se kävi täällä katsomassa yhtä täysihoitohevosta (oli hoitanut sitä edellisessä paikassa) ja samalla ohimennen leikkasi Mini-Me:n (kissan). Vain laadukkaimpia eläinlääkäripalveluita näille elikoille :D

Luis ratsasti viime viikolla viitenä päivänä täällä hevosia. On tosi mielenkiintoista ja opettavaista katsoa sen ratsastusta. Olikohan torstai, kun se ratsasti Sifraon ja ihan eri tyylillä, kun Pru on meille opettanut.  Pru itsekin myönsi, että joskus on hyvä saada toinenkin näkökulma. Kyllähän siihen omaan tapaansa turtuu ja varsinkin täällä kun ollaan aika eristyksissä. Palaan näihin eroihin ja tapoihin vähän myöhemmin. Perjantaina mun piti sitten ratsastaa Sifrao ja Luis oli samaan aikaan maneesissa. Yritin ratsastaa Sifraota samalla tavalla kuin Luis: enemmän eteen ja parempi kontakti ja oikeasti ratsastaa sitä. Sifrao on vähän erikoinen hevonen, joka pakenee tuntumaa ja siksi sillä on pitänyt pitää sellainen puolen gramman tuntuma ja sitten on kestänyt sata vuotta saada se tukeutumaan siihen. Nytkään käsi ei tietenkään ollut kova, vaan vähän tukevampi ja ratsastin hevosen rohkeammin ottamaan kontaktia. Sainkin lopulta kohteliaisuudet sekä Prulta että Luisilta. Luis totesi, että ratsastin Sifraota todella hyvin, melkein kuten hän. Pru sanoi, että ratsastan nyt todella hyvin ja aivan eri tavalla kuin silloin, kun tulin tänne.

Meillä oli eilen palaveri ja keskuteltiin myös Luisista, sen tyylistä ja mitä me ollaan opittu. Sanoin, että oon saanut Prulta aivan uskomattoman hyvän pohjan, mutta Luisin saapuminen oli mulle yksi askel eteenpäin: yhtäkkiä uskalsin ratsastaa hevosta ja huomasin, treenaus on tuottanut tulosta. Ennen viime viikkoa olin vähän arka ja koska mun mun on pitänyt opetella eri tyyli ratsastamisessa, en oo välillä uskaltanut edes hengittää hevosen selässä, etten tee väärin. Nyt huomasin, että sain hevosen työskentelemään tehokkaaasti, mutta en palannut takaisin vanhaan tyyliin! Pystyin käyttämään pohjetta enkä vain potkaissut kantapäällä. Jalka on rento ja vakaa eikä vispaa. Istunta ei blokkaa hevosen liikettä. Kun teen virheen, huomaan sen nopesti ja korjaan. Hitto, tää on uskomatonta. Tietysti mulla on vielä paljon parannettavaa, mutta oon kuin toinen ratsastaja.

Haha, sain kuulla myös palaverissa, että oon rohkea. Pru käski meidän antaa palautetta ja mielipiteitä sen ja Luisin ratsastuksen ja metodien eroista. Mun piti aloittaa, koska oon kuulemma rohkein sanomaan mielipiteeni. Rohkea on yksi adjektiiveistä, jota en ensimmäiseksi käyttäisi mun kohdalla. Se, että en osaa niin hienosti kierrellä ja kaarella, kun puhun englantia, antaa varmaan käsityksen, että sanon mielipiteeni suoraan rohkeuden takia. Mun englanti on kyllä muuttunut taas paljon sulavammaksi täällä. Eihän se koskaan oo ollut superia, ei edes IB:llä, mutta tietysti siitä tuli hirveän tönkköä, kun sitä ei joutunut käyttämään. Loppuviikosta täällä kävi brittiperhe ja vanhemmat hämmästeli, miten hyvää englantia puhun suomalaiseksi. En tiedä kyllä, miten paljon suomalaisia ne on tavanneet :D Mun mielestä suomalaiset puhuu kuitenkin aika hyvää englantia verrattuna moniin muihin.

Ja palatakseni vielä palaveriin (ja itseni kehumiseen): musta myös kuulemma huomaa, että oon kiertänyt enemmän kisoja kuin Sam ja Natalia. Osaan "luonnollisemmin" ratsastaa ja väistää muita ratsukoita, kun indorschoolissa on tungosta. Jei, joitan hyötyä pikkuluokkien hyppäämisesta ja hallitsemattomien poniratsukoiden välttelemisestä.

Noista eroista sitten Prun ja Luisin välillä. Pru sanoi, että se on tyytyväinen siihen, miten Luis on ratsastanut Jimmyä ja Bajouta, mutta ei siihen, miten Azaharia. Prun metodit on pehmeämpiä ja tie on pidempi. Luis laittaa "enemmän painetta" hevoseen. Pru myönsi, että esimerksiki Jimmyn kanssa se on hyvä ja Pru ei ole hetkeen kehittyny Jimmyn kanssa, koska ei uskalla laittaa painetta sille hevoselle. Kun pitää tehdä jotain vaikeaa/uutta asiaa, Jimmy reagoi ensin aina protestoimalla. Pru kertoo olevansa jo liian vanha ja arka, että haluaisi tapella niin voimakkaan ja ison hevosen kanssa ja siksi on myös lopettanut isojen esteiden ja maastoesteiden hyppäämisen.  Azahari on kuulemma Prun mielestä kuitenkin liian herkkä (ja ehkäpä tällä hetkellä liian voimaton takaosasta) tuollaiseen ratsastukseen. Nyt se on kuulemma Prun mielestä alkanut vähän juosta alta eikä venyt itseään tarpeeksi pehmeästi. Mä en osaa ottaa tähän kantaa. Mä sanon tähän näin, että jos olisin aloittanut kuukausi sitten Luisin kanssa, en ehkä olisi saanut itseäni näin vakaaksi ratsastajaksi. Prun kanssahan aloitettiin melkein siitä, että mentii tunti käyntiä. Luisin kanssa olisin ehkä ratsastanut hevosia tehokkaammin alusta. Mun mielestä näin on tosi hyvä, mun kannalta. Prulta sain hyvän pohjan omaan asentoon ja apujen käyttöön, Luisin ansiosta uskalsin alkaa käyttämään niitä oikeasti.  Luishan on paljon parempi ratsastaja kuin Pru, mutta heillä on vähän eri metodit ja periaatteet. Tässä on taas tilanne, jossa voin poimia eri asioita eri ratsastajilta/opettajilta.

Täällä on muuten hyvä, että täällä voi reilusti kertoa, jos ei uskalla tehdä jotain. Kuten Prukin sanoi olevansa liian vanha ja arka enää hyppäämään isoja ja siksi keskittyykin kouluratsastukseen. Kun menin Bajoulla maastoon (se on kerran heittänyt maastossa Prun alas ja pari kk sairaslomaa), Pru sanoi, että jos musta ei tunnu turvalliselta, voin tulla heti alas ja taluttaa hevosen takaisin talliin. Välillä tuntuu, että Suomessa, varsinkin estepiireissä, hevosen selästä alastulo ongelmatilanteissa on pahinta/nolointa, mitä voi tehdä. Tietenkään hevosta ei saa päästää pois tilanteesta, jossa on vaan tyhmä ja pelleilee. On kuitenkin ero, kun hevonen on "a bit silly" ja siinä, kun hevonen alkaa olla vaarallinen.

Vielä tähän loppuun oivallus mun ratsastuksesta. Kun tulin tänne, blokkasin hevosen liikeen omalla istunnalla. Sen takia mun piti käyttää jalkaa paljon, että sain hevosen liikkumaan: jäykät ja vispaavat jalat. Vispaavien jalkojen takia mun kädet ja yläkroppa ei pysy hallinnassa. Kun opin liikumaan hevosen mukana ja rentoutumaan, mun ei tarvi käyttää jalkaa saadakseni hevosta liikkumaan. Kun käytän jalkaa, pystyn rentouttamaan sen avun jälkeen. Kun mun jalat on vakaat ja keskikroppa hallinnassa, kun yläkroppa ei heilu. Kun mun yläkroppa on vakaa, mun kädet on vakaa. Hemmetti, kaikkihan lähtee istunnasta. Tuota hoetaan koko ajan ja joka paikassa, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun tajuan, mitä se oikeasti tarkoittaa.

Päivät 42-54 - Väsyttää, väsyttää ja sataa.

Vähän ollut inpsiraatio kateissa tän blogin suhteen, ei vaan jaksa kirjoittaa. Varmaan alkaa vähän väsyttää "treenitahtikin" enkä osaa pitää sopivassa suhteessa palautumispäiviä. Onneks täällä on nyt alkanut kunnon talvi ja sataa vettä, niin voi hyvällä omallatunnolla skipata lenkkeilyjä.  Tuntuu, etten saa millään kirjoitettua sulavaa tekstiä. Näytölle ilmestyy vain irrallisia yksittäisiä lauseita, jotka pitää koittaa ommella yhteen.

Mulla on vapaapäivästressi.  Tuntuu, että vapaapäivinä pitäisi olla hirveän tehokas: käydä pitkällä lenkillä, kaupassa, postissa, kokata joku magee lounas, tehdä hieno illallinen, jossain vaiheessa laittautua sen verran nätiksi, että kehtaa jutella skypessä kamera päällä... Sunnuntaina en meinannut saada unta, valvoin varmaan puoli kahteentoista. Vapaapäivä stressasi, joten ajattelemalla työasioista nukahdin. Maanantaina heräsin 5.50 enkä saanut unta enää. Päätin sitten käyttää aikaisen heräämisen hyödyksi, söin aamupalaa ja lähdin lenkille (3h!!!)

Täällä on ollut ihan hirveitä myrskyjä, yksikin alkoi perjantai-iltana ja jatkui koko lauantai. Perjantaiyönä mun vaunu heilui ja keikkui, ihan ku olisin ollut laivalla!
Ja myrsky oli oikeasti tosi voimakas, ei voitu liikuttaa hevosia ollenkaan.  Ulkokenttä on kunnon uima-allas. Jeeee, ei siis estetunteja! Tän viikon sunnuntaina piti olla kisatkin, mutta nekin joudutaan siirtää.

Meillä on alkanut käydä ratsastamassa hevosia yksi Luis, aivan jäätävän taitava ratsastaja. Pru on hyvä ratsastaja, mutta Luis saa kaikki hevoset näyttämään aivan eriltä.  En oo jaksanut udella keltään sen sukunimeä, et voisin googlettaa esim. kisatuloksia. Se on n. 40-vuotias, työskennellyt kouluhevosten parissa viimeiset 20v mm. Saksassa.  Vähän ekalla kertaa jännitti ratsastaa samaan aikaa kuin se, kun se kuitenkin katsoo, miten nää hevoset täällä liikkuu yms.  Onneksi se on kuitenkin tosi rento ja mukava eikä sellainen nirppanokkainen huippuratsastaja.  Se heti kysy, tunnenko sen Suomeen muuttanutta portugalilaista  ratsastajaystävää. Oon unohtanut sen nimen, ja enkä muutenkaan tiedä noita kouluratsastajia. Mut jos siellä jollain teidän tallilla ratsastaa Portugalista pari vuotta sitten muuttanut kouluratsastajamies, niin se on just se.

Luisilla on tosi paljon hyviä vinkkejä ja se kertoo aina, miksi se tekee jotain jonkun hevosen kanssa. Pitäs varmaan alkaa kirjotella niitä ylös. Ohjastuntumasta se tänään ainakin sanoi, että on "kolmenlaisia käsiä", kaksi pahaa  ja yksi hyvä. Käsi, joka ottaa koko ajan paha, mutta yhtä paha on käsi, joka ei pidä yhtään tuntumaa. Hyvä käsi pitää tuntuman ja myötää oikeassa kohtaa. Kaikkea tällaista ihan perussettiä, mutta sitten se saattaa kertoa myös piaffen ja passagen opettamisesta ja sitä me saatiin nähdä ihan livenäkin pari päivää sitten.

Omat ratsastukset on mennyt  hyvin ja huonosti. Nyt kun oon edistynyt, oon aina saanut jonkun pienen uuden asian opeteltavaksi tai korjattavaksi. Hetken menee huonosti, kun yrtän opetella sitä ja kun saan sen fiksattua, sitten menee taas hyvin. Ratsastin eilen Uzzylla, viimeksi en saanut sitä menemään hyvin kuin puoli kierrosta kerrallaan. Eilen onnistuin ratsastamaan sitä 20min hyvin, ennenkuin kroppa alkoi taas jännittyä. Tänään menin Girolla ja hitto, sain sen kulkemaan pyöreänä! Kuukausi sitten en saanut siihen minkäänlaista tuntumaa. Ei tää ratsastus kyllä yhtään helpompaa vaikka oonkin edistynyt, koska sitten tietysti aletaan vaatia enemmän ja enemmän.

Haha, meinasin tippua yksi päivä! Ratsastin Bajoulla ja nostin laukan. Mulla oli kaks grammaa liian kova käsi ja paino millin verran ulkoistuinluulla, joten hevonen alko laukata ylös ja sivulle ja heitti ison pukin.  Satulavyö oli himpun liian löysällä (ei ollut mun vika, Pru oli sen tarkistanut!) ja satula tietty valahti vähän sivulle.  Bajou onneksi pysähtyi ja pysyin selässä.  Opinpa ainakin pitämään superkevyen käden sen kanssa.

Äh, en oo jaksanut valokuvatakaan mitään tätä blogia varten. 

Päivät 39-41 - Mulla on kivaa, mielipiteitä ja ontuvia vertauksia

Ihquin muoggaus eva

Torstaina oli kiva päivä. Käytiin ensin maastossa, Jill meni Tinkerbellillä ja mulla oli Sunny. 25-vuotias Sunny  tuli siis eläkeelle tänne, mutta sitä liikutetaan kevyesti kaksi kertaa viikossa. Nyt oli sen ensimmäinen kerta täällä maastoilemassa. Meni tosi hyvin, se vaan käveli koko ajan samaa tahtia eteenpäin.

Ennen lounasta Sam piti tunnin mulle (Lucy), Jillille (Dolly) ja Sarah´lle (Sifrao).  Lucy oli jäykkä vasempaan, parani hieman loppua kohti. Alkuverkassa otettiin reipasta laukkaa, että hevonen alkais pyrkiä itse eteenpäin. Tein siirtymisiä ja koitin taivutella kahdeksikolla. Lopussa otettiin vähän ravin kokoamista ja pidentämistä. Vasemmassa kierroksessa kokoaminen ympyrällä oli vaikeampaa ja muutaman askeleen aikana Lucy tuntui miltei epäpuhtaalta. Sillä on etujaloissa ilmeisesti nivelrikkoa ja vasemassa etusessa pahempi. Sillä on myös erikoiskengitys edessä. Harmi, kun en tiedä kaikki termejä Suomeksi enkä aina muista ottaa selvää.

 Tunnin aikana huomasin yhden asian: Osaan istua harjoitusravissa! Osittain varmasti auttoi se, että Lucy alkoi työskennellä läpi selän, mutta silti! En hölskynyt yhtään eikä jalat vispanneet minnekään.

Lounaan jälkeen ratsastin vielä Even. Harjoiteltiin suoria linjoja ja pysähtymistä keskihalkaisijalle. Tehtiin muutamia "vaikeampia" siirtymisiä: pysähdys-ravi ja ravi-pysähdys. Eve on siis joku 3-4v eikä sillä ole tehty kovin paljon mitään, lähinnä maastoiltu.

Perjantaina mulla oli aamutallin jälkeen taas vapaata lounaaseen asti. Iltapäivällä tuli eläinlääkäri hoitamaan Giron, Lucyn, Sunnyn ja Figaron. Oli muuten ehkä hauskin ell, jonka oon ikinä tavannut. Koko ajan tuli jotain hyvää läppää.

Girolla on ollut vajaan viikon verran todella kuivaa yskää. Aluksi kuulosti siltä, että joku olisi ärsyttänyt sen kurkkua ja se olisi koittanut yskimällä saada sitä pois. Alice, Giron omistaja, oli ensin ihan hirveässä paniikissa, kunnes muisti, että Girolla on oli sama juttu vuosi sitten samaan aikaan. Nyt tänne on alkanut ilmestyä kukkia ja kaikkia pieniä ötököitä. Ilmeisesti jotkut ötökät tykkää ryömiä hevosten hengitysteihin ja Pru piti sitä aluksi yhtenä vaihtoehtona yskän aiheuttajaksi. Eläinlääkäri kuunteli keuhkot ja Giron piti hengitellä turpa muovipussissa, että se ottaisi syvempiä henkäyksiä. Keukoista ei kuulunut mitään ja koska hevonen on muuten pirteä eikä ollenkaan flunssainen, määräykseksi tuli vain kastella heinät ja mielellään pitää se myös yöt ulkona. Giron hampaat raspattiin ja koska toi ell:n käynti oli myös osaltaa "opetustilaisuus" mulle, mun piti kanssa tunnustella hampaita. En oo muuten koskaan ennen nähnyt, kun etuhampaita tasoitetaan, mutta nyt näin senkin. Girolla on jotain purentaongelmia, taisi olla aika paha yläpurenta. En oo myöskään koskaan nähnyt raspauksen yhteydessä hevosen leukoja liikuteltavan sivuttaissuunnassa. Ell kuunteli, liikkuuko etuhampaat toisiaan vastaan tasaisesti, vai onko siellä vielä joku kohta "kinnaamassa" (kauheeta, kun en keksinyt tähän kuin pohjanmaan murresanan)


 





























Lucy rokotettiin ja raspattiin. Ell löysi "blind wolf tooth" eli ikenen sisään kasvaneen sudenhampaan. Lucyhan on  lahjoitettu joku aika sitten tänne  eikä kukaan tiedä, koska se on viimeksi raspattu. Sain koittaa myös Lucyn hampaat, ihan järkyttävät koukut ylähampaissa. Ei ihmekään, jos se on vähän epävakaa suusta.
Sunnylta otettiin verinäyte. Sen  virtsa on ollut maitomaista ja välillä Sunnylla on ollut nestehukkaa. Omistaja haluaa varmuuden vuoksi lähettää verinäytteen labraan ja siitä tutkittavan, onko munuaisissa tai maksassa vikaa.
Figarolta poistettiin raspauksen yhteydessä kaksi sudenhammasta.

Lauantaina kävin Jillin kanssa maastoilemassa. Ensin käytiin Kayalla ja Ashleylla. Kaya oli ekaa kertaa sairaslomansa jälkeen mukana, joten tehtiin vaan puolen tunnin käyntilenkki. Seuraavaksi lähdettiin Evellä ja Tinkebellillä matkaan. Eve käyttäytyi tosi hyvin, Jill ei ole kuulemma nähnyt sitä koskaan niin tasaisena.

Järkytin Jilliä kertomalla mun suhtautumisesta hevosiin. Esim. jos en voi kisata hevosella, myyn sen. Jos hevonen on vanha eikä sillä voi tehdä mitään, sen on parasta lopettaa. Esimerkkinä hankkarivaivainen vanha ruuna, joka kestää vain kevyttä käyttöä. Kuinka suuri todennäköisyys on löytää sille koti, jossa sillä oikeasti vaan maastoillaan kevyesti pari kertaa viikkoon? Hevonen tietää, jos sitä kohdellaan hyvin tai huonosti. Hevonen ei tiedä olevansa kuollut. Ei se mieti talvella vaivaisena, että miten kiva onkaan, kun parin kuukauden päästä tulee kesä ja viimeinen laidunkausi. Mun mielipide on se, että Suomessa pidetään hevosia liian kauan elossa. Monet ei vaan osaa päästää irti. Ymmärrän kyllä, että oma hevonen on rakas, mutta jos sitä pitää lääkitä jatkuvasti, se on koko ajan ep, se ei pysty syömään normaalia ruokaa yms, on se yksinkertaisesti vaan paras pistää pois. Ei sellainen oo hevosen elämää.  Yritin selittää, että Suomessa on hirveän kallista pitää hevosta edes eläkekodissa. Jill oli taas sitä mieltä, että jos käyttää hevosta sen parhaat vuodet, on velvollinen pitämään sen ja huolehtimaan siitä myös vanhoilla päivillä. Hevonen on mulle kuitenkin vain hevonen (paitsi Floora ;) ), ja ratsastus on harrastus. En mä halua maksaa 420e kuussa siitä, että pääsen vähän köpöttelemään. Haluan harrastaa tavoitteellisesti ja tarvitsen siihen sopivan hevosen.

Ei ole hevosellekaan reilua, jos tavoitteet ei kohtaa. Sama hevosten rotujen kohdalla. Raskaasta kylmäverisestä ei tule estetähteä, lv-ravurista ei tule kansallisten ratojen kouluhevosta ja niin edelleen. Toki on aina se yksi poikkeus miljoonasta, mutta oikeasti, miksi ihmiset eivät osta sopivaa ratsua itselleen? Jos haluaa maastoilla, lämppäri on ok. Jos haluaa kisata tosissaan kouluratsastusta, tarvitsee hevosen, jolla on kolme puhdasta askellajia ja ratsulle sopiva rakenne.

Ja nyt kun pääsin tähän avatumisen makuun, mikseivät ihmiset osta sopivan kokoista hevosta? Eikö pitkiä ihmisiä häirise, kun jalat ovat missä sattuu eikä apuja saa ajoitettua tai kohdistettua oikein? Miksi lyhyet ihmiset ostavat jäääääätävän isoja hevosia ja joutuvat istumaan melkein spagaatissa siellä selässä? En muuten ikinä muista, kummin päin on spagaatti ja kummin päin spiraali. Miksi liian lihavat ihmiset edes nousevat hevosen selkään? Järkyttävän ylipainoiset ihmiset: ratsastus ei ole jokaisen oikeus. En nyt puhu ihmisistä, joilla on se kymmen kiloa extraa, vaan siitä, kun lyhyellä tädillä elopainoa alkaa olla oikeasti sata kiloa tai yli. On jokaisen oma asia, jos ei halua tai ei pysty pudottamaan painoa, mutta SATA KILOA on aika paljon hevosen selkään. Suomessa kun hevosetkin tuppaa olemaan ylipainoisia, miettikää sitä rasitusta hevosten jaloille. Oma ylipaino ja ylipainoinen ratsastaja. Todella lihava ihminen ei ole sen huonompi ihminen kuin muutkaan, mutta harrastuksen voi valita toisen. "Lihavalla voi olla parempi kehonhallinta kuin laihalla", "entäs ne melkein sata kiloa painavat kisaavat miehet" - joo joo. Kuinka monella hirvittävän ylipainoisella tädillä olette nähneet oikeasti superhyvää kehonhallintaa hevosen selässä? Kuinka monen satakiloisen miehen olette nähneet ratsastavan ponin kokoisilla otuksilla, kun isomman selkään ei uskallata mennä? Se, että Islannissa kaikki ratsastavat ponin kokoisilla otuksilla, ei ole mielestäni oikeutus sille, että iso täti kiipeää silakkamallisen tikkujalkaisen puoliverisen tai lämminverisen selkään.

Jaa, jospa palaisin takaisin aiheeseen. Oon tässä viime aikoina jännittänyt tosi paljon tulevaa estetuntia. Jillille kerroin tänään, etten oikeasti halua hypätä täällä, koska oonhan mä paljon hypännyt, mutta ei mun taidoilla tyylimestaruutta voitettaisi. Jill kummasteli tosi paljon, kun kerroin Suomeen rantautuneista tyyliluokista. Tyyliluokat on muuten mun mielestä hyvä idea, itsehän en vaan osallistu sellaiseen, kun tiedän, etten voi voittaa :D Tai noh, ehkä mä täällä kehityn sen verran ratsastajana, että voin kohta tavoitella rusettia niissäkin luokissa.

Iltapäivällä Pru piti mulle tunnin ja sain mennä Jimmyllä! Se on Prun kenttähevonen, Irlannista ostettu joltain olympiatason ratsastajalta. Pru on alusta asti sanonut, että mun pitää ehdottomasti hypätä Jimmyllä. Oon tässä kuullut kauhujuttuja, kuinka valtavan isosti se hyppää ja kuinka joku tyttökin sieltä oli lentänyt isosta hypystä.  Jossain vaiheessa Pru sanoi, että se haluaa ensin nähdä, kun hyppään Uzzylla tai Dollylla, ennekuin päästää mut esteille Jimmyn kanssa.  Tänään alkutunnista se oli vielä tuota mieltä, mutta lopputunnista sanoikin, että pärjään takuulla Jimmyn kanssa esteillä. Olin TODELLA otettu! Jimmy on muuten ihan superkiva ratsastaa! Tehtiin paljon laukkatyöskentelyä: pysähdyksestä laukkaan, koottiin laukkaa, yms. Oli ihan supermakee fiilis, kun sain välillä päästellä pitkät sivut kevyessä istunnassa laukassa ja kenttähevonen mun alla heräs.  Jimmysta tuli mun lemppari heti Lucyn jälkeen.

Kuva, joka ei liity mitenkään tähän tekstiin

Sanoin Prulle, että mua vähän jännittää hypätä täällä ja sanoin samat asiat kuin Jillille. Mun jännitys väheni 75 prosenttia, kun Pru sanoi, että välillä esteratsatuksessa on kyse tehokkuudesta, ei tyylistä. Ehkä pikkuhiljaa alan jo odottaa ensi viikon estuntia :)

Hitsi, mun tasapaino ja istunta on muuten parantunut huimasti. Jimmylla on yhtä iso ravi kuin Bajoulla ellei isompikin ja kappas: mun jalat ei vispaa! Alice oli Secretilla samalla tunnilla ja Pru pyysi mua demonstroimaan, miten ratsastin kuukausi sitten. Oli muuten tosi hämmentävää koittaa ratsataa sillä tavalla: joka askeleella "potkaista" hevosta  ja jännittää reidet kiinni. Tajusin sillä hetkellä, miten iso muutos on tapahtunut reilussa kuukaudessa! En olis ikinä uskonut. Auttaakohan tää mun sulavuuteen normaalielämässäkin? Mähän olen siis yhtä elegantti kuin rampa gaselli ja ketterä kuin halvaantunut marsu. Ehkä musta tulee sellainen hienostuneesti liikkuva lady, joka näyttää kävellessä vain leijailevan kevyesti. Sitä odottelessa!

Päivät 37 ja 38

Tiistaina käytiin aamupäivästä maastoilemassa Samin kanssa Lucylla ja Uzzylla. Ennen lounasta oli Prun tunti, mä menin Sifraolla ja Sam Bajoulla.  Tunti alkoi kysymyksellä "Mitä aiot tänään harjoitella?" En ole tottunut, että valmentaja kysyy, mitä minä olen ajatellut treenata. Improvisoin nopeasti ja kerroin, että ensin aion käynnissä saada sekä itseni että hevosen rennoksi.  Ravissa yritän saada ensin hevosen liikkumaan kohti tuntumaa ja sen jälkeen koitan saada pehmeitä käynti-ravi-siirtymisiä. Jos nuo menee hyvin, otan lopuksi vielä laukkaa.
Tunti meni itseasiassa aika hyvin. Koska mun täytyy "kouluttaa" tuota hevosta, Pru sanoi, että sen kanssa se ei tartu mun omiin virheisiin niin paljon, vaan tärkeintä on saada hevonen työskentelemään kunnolla. Sifrao on kuulemma sellainen hevonen, että jos sen kanssa tekee väärin, se ei liiku oiken, joten samalla Sifroa opettaa mua.  Sain hevosen kulkemaan hyvässä muodossa ja tahdissa ravissa ja sain kivoja siirtymisiä. Laukka oli todella hienoa. Sain paljon kehuja, joten ens kerralla varmaan luvassa murskakritiikkiä.

Iltapäivällä meillä oli in hand-opetusta eli maastakäsintyöskentelyä.  Hevosille puettiin vain suitset ja meillä oli apuna in hand-raippa.  En ole koskaan tehnyt tuollaista työskentelyä, joten Pru opetti tällä kertaa alkeet: missä kohdassa omat kädet pitää olla, missä raippa, miten oman kehonkieli ja sijainti vaikuttaa kääntymisissä ja pysähdyksissä. Mä harjoittelin Giron kanssa. Meillä oli myös mukana Eve, jolla ei oo tehty ennen maastakäsin työskentelyä. Sam ja Pru opetti sitä hetken aikaa.

Tänään meillä vaihtui vähän päiväjärjestys. Kaikki aloittaa aamulla 7.30. Heti kun hevoset on ruokittu ja viety ulos, ensimmäinen pääsee aamupalalle. Käytännössä siis 8.30-8.45 riippuen siitä, pitääkö ulkohevosilta riisua loimia. Toinen pääsee aamupalalle, kun ensimmäinen on palannut puolen tunnin päästä. Tällä systeemillä yritetään nopeuttaa aamua ja yritetään, että kaikki aamuhommat olisi tehtynä kymmeneen mennessä ja ennen lounasta ehdittäisiin liikuttaa 4-6 hevosta. Pru alkaa ilmeisesti aina juoksuttamaan yhden hevosen sillä aikaa, kun me siivotaan karsinoita. Lounastauko myös pitenee 1,5 tuntiin ja iltaisin jatketaan vähän pidempään, koska alkaa olla jo vajaa puoli tuntia pidempään valoista.

Ihan hyvä systeemi, vaikeuttaa vaan mun lenkkeilyä. En pääse enää aamuisin lenkille (ellen halua herätä kuudelta), joten mun pitää tehdä se iltatallien jälkeen. Onneksi täältä löytyi heijastinliivejä. Eihän täällä nyt hirveästi ole liikenettä, mutta iltakuuden jälkeen alkaa olla tosi pimeää eikä täällä ole missään katuvaloja.

Mulla oli tosi rento working student-päivä tänään. Aamutallin jälkeen lounaaseen asti vapaata, joten ehdin tänään lenkkeillä valoisan aikaan. Lounaan jälkeen laitoin yksityistuntilaiselle valmiiksi hevosia ja katsoin sen molemmat valmennukset.  Välillä Pru kysyi multa, huomaanko, mitä ratsastaja tekee väärin ja miten itse korjaisin tilanteen.

Välillä melkein unohdan, et ai niin, enhän mä oo täällä oikeastaan töissä, vaan oppimassa. Pru sanoi tänään, että oon todella tehokas tallissa ja sen takia se yrittää pitää mulle enemmän opetustakin (tunteja, teoriaa, valmennusten seuraamista).  Tietysti toi Natalian tilanne on hankaloittanut vähän asioita, mutta ei mulla oo kyllä yhtään valittamista. Täällä on kuitenkin hevosalalle lyhyet ja kevyet päivät jo valmiiksi ja mulla on sitten vielä extravapaata. Saan viikottain elämiseen, olemiseen ja syömiseen rahaa, jota en kaikkea saa upotettua ruokaan ja päivittäistavaroihin, joten sitten voin vaikka käydä välillä Lissabonissa shoppailemassa. Ylimääräinen työ korvataan. Harvoin varmaan tulee näin kivaa paikkaa vastaan ulkomailla.  Onneksi mulla on Suomessakin sattunut kohdalle hevosalan työpaikat sellaisilta talleilta, joilla on vähintään TESin mukainen palkka, ylityöt korvataan, lomat saa pitää ajallaan. 

Päivät 35 ja 36 - Lissabon

Mulla oli sunnuntai ja maanantai vapaata, joten sunnuntaina suuntasin kohti Lissabonia. Lähin juna-asema on Funcheira ja sinne on  n. 25 min ajomatka. Junamatka kestää 1h 40min ja maksaa aikuiselta 15.70e.
Jäin pois Orienten asemalla ja ylitin itseni osaamalla ostaa julkisen liikenteen kortin, löytämällä oikeaan metroon ja vielä vaihtamalla seuraavaan oikeaan. Olin varannut hotellin Baixa-Chiadon kaupunginosasta, eli siis ihan ydinkeskustasta.  Mulla oli ihan ihka oikea matkaopas odottamassa hotellilla! Tuttavani Sara on asunut Lissabonissa useampia vuosia jo ja työskelentelee tällä hetkellä matkaoppaana. Sara on yksi ehkä kultaisimmista ja sydämellisimmistä ihmisistä, joita oon ikinä tavannut.

Jätin laukun hotellille ja lähdettiin kiertelemään. En muista oikeasti puoliakaan paikoista, joissa käytiin, mutta Sara kierrätti mua mm. Belemin nähtäyyksissä. Tapasin Natalian poikaystävänkin, mun piti viedä sille kännykän laturi. Koska oon tosi hyvä turisti, jätin kameran hotellihuoneeseen enkä ottanut reissulla oikeastaan yhtään kuvaa mistään.

Illalla käytiin syömässä ja sit nautin hotellin nopeasta nettiyhteydestä ja kävin kuumassa kylvyssä <3


Maanantaina pääsin aamupäivästä hierontaan! Sara suositteli mulle sen hierojaystävää Marvinia, ja se olikin kyllä ihan supertehokas. En tajua, missä ihmiset käy hieronnassa, kun ne sanoo, et olipa rentouttavaa. Mua ainakin sattuu aina helvetisti. Marvin niksautti vielä lopuksi mun selkärangankin suoraksi, oli kuulemma jotain nikamia "ei-linjassa".
Käytiin Saran kanssa vielä kiertelemässä, mun piti aina välillä jäädä vähän lepäämään, kun olo oli ihan hakattu hieronnan jälkeen. Suomessa kävin 2-3 viikon välein hieronnassa, tää melkein 1.5kk on liian pitkä väli.


Käytiin shoppailemassa. Ostin kaikkea tosi jännää, kuten magnesiumia, sukkia ja Samille maapähkinävoita. Mun sisäinen semi-ituhippi oli tosi onnellinen, kun Sara esitteli mulle ekokaupan ja löysin sieltä kaikki kivoja shampoita ja muita.
En muista enää mitään nimiä, mutta käytiin kivassa ravintolassa lounaalla. Alkuruoaksi kasviskeittoa, pääruoaksi lohta ja jälkkäriksi suklaamoussea, koko setti 18.50e. Cultura do Cha-kahvilassa myöhemmin otin tuorepuristetun appelsiinimehun ja leivoksen, yhteensä 4e. Ton kahvilan nimen muistan vaan siksi, että mulla on niiden kortti tässä edessä.

Oli kyllä kiva lähteä hetkeksi Ouriquesta pois, vaikka en mitään hirveän ihmeellistä tehnytkään ton parin päivän aikana. Kun asuu tässä tallin pihapiirissä, on kuitenkin vapaapäivinäkin työpaikalla.

Päivät 28-34

Lenkkeilen aina tosi tehokkaasti

Vähän on jäänyt päivittelemiset vähiin. Tuntuu, että oon koko ajan hirveän väsynyt iltaisin.  Toki oon nyt tehnyt aina jotain treeniä vielä töiden päälle 5-6 kertaa viikossa. Oon käynyt hölkkäämässä ja juoksemassa mäkiä, tehnyt mitä lihaskuntoa nyt oon pystynyt. Tää on kyllä sellaisesta "hyvää väsymystä" eikä sellaista kuin Suomessa, pimeydestä  ja kylmyydestä johtuvaa "mikään ei huvita"- väsymystä. Aivot on tosin välillä jumissa, ja puhumisesta ei tule mitään. Yksi ilta selitin Samille, että paprika on ihan ok kypsennettynä, mutta se on pahaa raakana. En vaan millään saanut päähäni, että miten hitossa sanotaan, että se on pahaa. "It is ugly" oli parasta, mitä sain sanottua. Hajosin totaalisesti siihen paikkaan ja nauroin itse varmaan viisi minuuttia. Hei, 3 vuotta IB-lukiossa ja yo-kirjotukset englanniksi ja sitten paprika on ruma!

Natalia on ollut poissa pelistä sen onnettomuuden takia ja mä oon tehnyt enemmän hommia. Ei haittaa oikeastaan, oon saanut extraeuroja korvaukseksi.


Kuitenkin Pru on ehtinyt pitämään mulle muun muassa teoriatunnin lateral workista, eli siis väistöt, avot ja sulut. Piirrettiin paperille miten hevosen jalat menee, missä oman painon pitää olla, mikä jalkaa tekee mitä.  Se oli muuten yllättävän vaikeaa. Varsinkin, jos Pru ensin piirsi ja mun piti tietää, mikä liike on kyseessä. Tietääkö joku muuten, mitä renvers ja travers on suomeksi? Onko ne vaan sulkua uraa pitkin?


Muutama päivä sitten mulla oli taas juoksutustunti. Meillä oli Bajou käytössä ja harjoiteltiin ravin kokoamista liinatyöskentyssä. Tuli sellainen ahaa-elämys, että mullahan ei oo tässä vaan niinku tikku ja naru, ei ees raippa ja liina, vaan pohje ja ohja. Pru on hirvittävä tarkka koko ajan juoksuttajan asennosta, käsien paikasta ja muusta. Askeltakaan ei saa ottaa taaksepäin vaan kaikki oma liikkuminen on aina eteen.

Lauantaina olin Azaharilla tunnilla ja harjoiteltiin niinkin yksikertaista asiaa kuin kevennystä. Ei saanut katsoa, vaan piti tuntea, koska pitää nousta. Tää oli taas mulle vaikeaa, koska ensin piti saada oma kroppa rennoksi, että pystyin tuntemaan sen "sivuttaisliikkeen" ja sen kautta onnistua saamaan rytmi kohdalleen.


Noiden tuntien jälkeen oon alkanut miettiä, että kyllähän mä osaan monia asioita päällisin puolin, mutta mulle ei oo varmaan koskaan selitetty, että miten ja miksi. Esim. toi kevennys. Aina oon tottunut katsomaan sisäetujalasta, koska pitää nousta ylös. Kukaan ei oo koskaan vaatinut, että mun pitäis tuntea se.  Samoin kukaan ei oo koskaan opettanut mulle juoksuttamista, siis sillä tavoin, että voisin oikeasti työskennellä hevosen kanssa.

Silloin, kun mä olin lapsi ja nuori ja pyörin ratsastuskouluilla, opetus on ollut sitä perushuttua. Luulen, että en oo koskaan saanut sellaista syventävää opetusta, koska oon aina päässyt ratsastamaan töitä vastaan ja liikuttamaan hevosia tuntien ulkopuolellakin. Oon ollut perushyvä ratsataja ja luotettava, ja saanut paljon hevosia ratsastettavaksi itsenäisesti. Tuosta on vaan jäänyt pois se, että mulle olisi kerrottu miksi jotain tehdään ihan oikeasti. Edellisillä teoriatunneilla oon ollut varmaan 12-vuotiaana ja ne keskittyi varmaan siihen, millä harjalla hevosta harjataan ja ratsastusradan teihin.
Nykyään on paljon eri vaihtoehtoja valmentajista, mistä valita. On pelkkiä valmennustunteja, on kursseja, joissa on teoriaa, on eri suuntautumisia. Mulla on ollut ehkä hieman asennevamma esim. klassista ratsastusta kohtaan, koska Suomessa oon nähnyt sitä opetettavan "huonosti".  Se on ollut mun mielestä sellaista etukenossa könöttämista ja hevonen liikkuu etupainoisen tai sit turpa taivaissa ja sitten keskitytään ihan ihme asioihin, kuten millä jalalla hevonen lähtee liikkeelle, näin kärjistettynä.

Täällä oleminen ja opiskelu syventää todella paljon mun tietämystä. Välillä mua turhauttaa ihan saatanasti, välillä tunnen olevani todella etuoikeutettu. Välillä tuntuu, että ilo on kadonnut ratsastuksesta ja välillä oon ihan täynnä onnea. Enitenhän mua turhauttaa se, että en pysty kontroilloimaan mun kehoa, siitähän avauduin tänne aikaisemminkin. Joskus tuntuu, että mitä enemmän yritän rentoutua, sitä enemmän jännityn.

Pru sanoi tuossa alkuviikosta, että jos haluan hypätä, mun pitää vaan ilmoittaa ja valita hevonen. En kyllä tiedä, uskallanko täällä hypätä! Pelkään, että menetän ilon siitäkin, koska en kuitenkaan osaa tarpeeksi hyvin :D

Vielä ei oo ihmisten naamat täällä alkanut ärsyttää. Vaikka Natalia ja Sam onkin sosiaalisempia luonteeltaan kuin mä, ei silti ahdista. Aina voin paeta omaan vaunuun. Iltaisin, kun oon tyttöjen luona syömässä ja katsomassa telkkaria, kaikilla on kuitenkin läppäri sylissä tai puhelin kädessä ja fb auki.

Ai niin, oltiin uutena vuotena "klubilla". Oli vähän hämmentävää, mentiin baariin 22.45 ja oltiin ekat asiakkaat. Vuoden vaihtuessa sisällä oli ehkä 40 ihmistä, kahden maissa paikka alkoi olla jo täydempi. Siellä oli erikoisilta, perheet tuli lapsineen sinne. Oli vähän hassua, siellä vanhemmat tanssi ja lapset joras samalla lattialla. Kukaan ei ollut kaatokännissä, vaikka siellä on nuoriakin. Musiikki oli lattaripainoitteista ja lattarimiksejä kaikista mahdollista biiseistä. Dj lupasi soittaa "kovempaa" musiikkia lähempänä neljää, mutta me lähdettiin jo ennen puoli kolmea. Pääsin tanssimaan jonkin verran, ei ilta ollut kuitenkaan ihan paska. Lattareita en halua vaan enää ikinä kuulla, kiitos. Bon Jovi-lattariremix?! Tulipa sekin kuultua.

Samanthan hevonen Figaro
c) Samantha

KUUKAUSI!

Nyt oon ollut täällä kuukauden!

10 randomia asiaa sen kunniaksi.

1. Portugalin kieli
Osaan tervehtiä, sanoa kiitos, kysellä kuulumisia ja tiedän, mikä on mansikka portugaliksi.

2. Yllättävä kohtaaminen
Mulle on puhuttu ruotsia täällä! Olin tuossa Ouriquen kylässä kaupassa, pyysin erästä naista väistämään ja hänen vieressään ollut mies väistyi kanssa ja sanoi "Var så god"! En oo tajunnutkaan, et mun englannin lausuminen on niin skandinaavista..

 3. Hiukset
Mulla oli pienimuotoinen ituhippeilykausi ennen kuin muutin tänne. Mun luottokampaaja Emilia siirtyi syksyllä Villi-Elo ekokampaamoon ja mä menin perässä. Ostin ennen tänne tuloa luomushampoota ja -hoitoainetta ja vihdoin, kuukauden jälkeen, mun hiuksista alkaa olla kaikki silikoni pois ja hiukset tottua uusiin tuotteisiin.  Pari ekaa viikkoa hiukset oli ihan jäätävää takkua, kun silikoni alkoi irrota teki hiukset tahmaisiksi. Nyt ne on pehmeät eikä niitä edes tarvi pestä niin usein.


4. Sammakko
Samanthan mielestä suomen kieli on huippua! Se kulkee välillä edes takaisin karavaania ja sanoo "moi sammakko"


 5. Nukkuminen
Mulla ei oo moneen vuoteen ollut näin säännöllistä unirytmiä. Kuukauden aikana oon nukkunut vain kolmena yönä alle 8 tuntia.

6. Myrkyllinen kasvi
Täällä kasvaa jokin kasvi, joka aiheuttaa hevosille maksavaurioita. Hevoset ei syö sitä silloin, kun se on vihreä, mutta sitten kun se alkaa kuolla ja kadottaa tuoksunsa, hevoset ei tajua varoa sitä enää. Se ei tapa heti, vaan aiheuttaa vuosien kuluessa vaurioita maksaan.

7. Hevosten ruokinta
Hevoset saa vain 4-5 kg heinää päivässä (ja silti ne on lihavia!) Hevosten ruokavalioon "kuuluu" myös pähkinöitä. Joillain laitumilla kasvaa jotain pähkinäpuita ja hevoset mutustelee maahan tippuneita pähkinöitä.
Väkirehuina hepat saa Pre Alpinia, Horse Alpinia, mysliä ja/tai Pre Alpin Senioria hevosesta riippuen.

8.  Mausteet
Oon syönyt tän kuukauden aika mausteisempaa ruokaa ja enemmän valkosipulia kuin mun koko elämässä yhteensä ennen tätä.

9. Working student-paikka auki
Pru on laittanut ilmoituksen working student-paikasta, alkaa siis helmikuun lopussa/maaliskuun alussa, kun mä lopetan täällä. Jos jotakuta kiinnostaa, kannattaa laittaa Prulle mailia :)





10.  Suomessa jotkut asiat on ihan hyvin...
Tuota mun lenkillä kohtaamaa hevosta katsellessa tuli mieleen hevosten yövalot ja tallirakennusten uudet säädökset. Mietin vaan, et EU:n alueella olis varmaan muutama muukin asia parannettavana.