Päivät 39-41 - Mulla on kivaa, mielipiteitä ja ontuvia vertauksia

Ihquin muoggaus eva

Torstaina oli kiva päivä. Käytiin ensin maastossa, Jill meni Tinkerbellillä ja mulla oli Sunny. 25-vuotias Sunny  tuli siis eläkeelle tänne, mutta sitä liikutetaan kevyesti kaksi kertaa viikossa. Nyt oli sen ensimmäinen kerta täällä maastoilemassa. Meni tosi hyvin, se vaan käveli koko ajan samaa tahtia eteenpäin.

Ennen lounasta Sam piti tunnin mulle (Lucy), Jillille (Dolly) ja Sarah´lle (Sifrao).  Lucy oli jäykkä vasempaan, parani hieman loppua kohti. Alkuverkassa otettiin reipasta laukkaa, että hevonen alkais pyrkiä itse eteenpäin. Tein siirtymisiä ja koitin taivutella kahdeksikolla. Lopussa otettiin vähän ravin kokoamista ja pidentämistä. Vasemmassa kierroksessa kokoaminen ympyrällä oli vaikeampaa ja muutaman askeleen aikana Lucy tuntui miltei epäpuhtaalta. Sillä on etujaloissa ilmeisesti nivelrikkoa ja vasemassa etusessa pahempi. Sillä on myös erikoiskengitys edessä. Harmi, kun en tiedä kaikki termejä Suomeksi enkä aina muista ottaa selvää.

 Tunnin aikana huomasin yhden asian: Osaan istua harjoitusravissa! Osittain varmasti auttoi se, että Lucy alkoi työskennellä läpi selän, mutta silti! En hölskynyt yhtään eikä jalat vispanneet minnekään.

Lounaan jälkeen ratsastin vielä Even. Harjoiteltiin suoria linjoja ja pysähtymistä keskihalkaisijalle. Tehtiin muutamia "vaikeampia" siirtymisiä: pysähdys-ravi ja ravi-pysähdys. Eve on siis joku 3-4v eikä sillä ole tehty kovin paljon mitään, lähinnä maastoiltu.

Perjantaina mulla oli aamutallin jälkeen taas vapaata lounaaseen asti. Iltapäivällä tuli eläinlääkäri hoitamaan Giron, Lucyn, Sunnyn ja Figaron. Oli muuten ehkä hauskin ell, jonka oon ikinä tavannut. Koko ajan tuli jotain hyvää läppää.

Girolla on ollut vajaan viikon verran todella kuivaa yskää. Aluksi kuulosti siltä, että joku olisi ärsyttänyt sen kurkkua ja se olisi koittanut yskimällä saada sitä pois. Alice, Giron omistaja, oli ensin ihan hirveässä paniikissa, kunnes muisti, että Girolla on oli sama juttu vuosi sitten samaan aikaan. Nyt tänne on alkanut ilmestyä kukkia ja kaikkia pieniä ötököitä. Ilmeisesti jotkut ötökät tykkää ryömiä hevosten hengitysteihin ja Pru piti sitä aluksi yhtenä vaihtoehtona yskän aiheuttajaksi. Eläinlääkäri kuunteli keuhkot ja Giron piti hengitellä turpa muovipussissa, että se ottaisi syvempiä henkäyksiä. Keukoista ei kuulunut mitään ja koska hevonen on muuten pirteä eikä ollenkaan flunssainen, määräykseksi tuli vain kastella heinät ja mielellään pitää se myös yöt ulkona. Giron hampaat raspattiin ja koska toi ell:n käynti oli myös osaltaa "opetustilaisuus" mulle, mun piti kanssa tunnustella hampaita. En oo muuten koskaan ennen nähnyt, kun etuhampaita tasoitetaan, mutta nyt näin senkin. Girolla on jotain purentaongelmia, taisi olla aika paha yläpurenta. En oo myöskään koskaan nähnyt raspauksen yhteydessä hevosen leukoja liikuteltavan sivuttaissuunnassa. Ell kuunteli, liikkuuko etuhampaat toisiaan vastaan tasaisesti, vai onko siellä vielä joku kohta "kinnaamassa" (kauheeta, kun en keksinyt tähän kuin pohjanmaan murresanan)


 





























Lucy rokotettiin ja raspattiin. Ell löysi "blind wolf tooth" eli ikenen sisään kasvaneen sudenhampaan. Lucyhan on  lahjoitettu joku aika sitten tänne  eikä kukaan tiedä, koska se on viimeksi raspattu. Sain koittaa myös Lucyn hampaat, ihan järkyttävät koukut ylähampaissa. Ei ihmekään, jos se on vähän epävakaa suusta.
Sunnylta otettiin verinäyte. Sen  virtsa on ollut maitomaista ja välillä Sunnylla on ollut nestehukkaa. Omistaja haluaa varmuuden vuoksi lähettää verinäytteen labraan ja siitä tutkittavan, onko munuaisissa tai maksassa vikaa.
Figarolta poistettiin raspauksen yhteydessä kaksi sudenhammasta.

Lauantaina kävin Jillin kanssa maastoilemassa. Ensin käytiin Kayalla ja Ashleylla. Kaya oli ekaa kertaa sairaslomansa jälkeen mukana, joten tehtiin vaan puolen tunnin käyntilenkki. Seuraavaksi lähdettiin Evellä ja Tinkebellillä matkaan. Eve käyttäytyi tosi hyvin, Jill ei ole kuulemma nähnyt sitä koskaan niin tasaisena.

Järkytin Jilliä kertomalla mun suhtautumisesta hevosiin. Esim. jos en voi kisata hevosella, myyn sen. Jos hevonen on vanha eikä sillä voi tehdä mitään, sen on parasta lopettaa. Esimerkkinä hankkarivaivainen vanha ruuna, joka kestää vain kevyttä käyttöä. Kuinka suuri todennäköisyys on löytää sille koti, jossa sillä oikeasti vaan maastoillaan kevyesti pari kertaa viikkoon? Hevonen tietää, jos sitä kohdellaan hyvin tai huonosti. Hevonen ei tiedä olevansa kuollut. Ei se mieti talvella vaivaisena, että miten kiva onkaan, kun parin kuukauden päästä tulee kesä ja viimeinen laidunkausi. Mun mielipide on se, että Suomessa pidetään hevosia liian kauan elossa. Monet ei vaan osaa päästää irti. Ymmärrän kyllä, että oma hevonen on rakas, mutta jos sitä pitää lääkitä jatkuvasti, se on koko ajan ep, se ei pysty syömään normaalia ruokaa yms, on se yksinkertaisesti vaan paras pistää pois. Ei sellainen oo hevosen elämää.  Yritin selittää, että Suomessa on hirveän kallista pitää hevosta edes eläkekodissa. Jill oli taas sitä mieltä, että jos käyttää hevosta sen parhaat vuodet, on velvollinen pitämään sen ja huolehtimaan siitä myös vanhoilla päivillä. Hevonen on mulle kuitenkin vain hevonen (paitsi Floora ;) ), ja ratsastus on harrastus. En mä halua maksaa 420e kuussa siitä, että pääsen vähän köpöttelemään. Haluan harrastaa tavoitteellisesti ja tarvitsen siihen sopivan hevosen.

Ei ole hevosellekaan reilua, jos tavoitteet ei kohtaa. Sama hevosten rotujen kohdalla. Raskaasta kylmäverisestä ei tule estetähteä, lv-ravurista ei tule kansallisten ratojen kouluhevosta ja niin edelleen. Toki on aina se yksi poikkeus miljoonasta, mutta oikeasti, miksi ihmiset eivät osta sopivaa ratsua itselleen? Jos haluaa maastoilla, lämppäri on ok. Jos haluaa kisata tosissaan kouluratsastusta, tarvitsee hevosen, jolla on kolme puhdasta askellajia ja ratsulle sopiva rakenne.

Ja nyt kun pääsin tähän avatumisen makuun, mikseivät ihmiset osta sopivan kokoista hevosta? Eikö pitkiä ihmisiä häirise, kun jalat ovat missä sattuu eikä apuja saa ajoitettua tai kohdistettua oikein? Miksi lyhyet ihmiset ostavat jäääääätävän isoja hevosia ja joutuvat istumaan melkein spagaatissa siellä selässä? En muuten ikinä muista, kummin päin on spagaatti ja kummin päin spiraali. Miksi liian lihavat ihmiset edes nousevat hevosen selkään? Järkyttävän ylipainoiset ihmiset: ratsastus ei ole jokaisen oikeus. En nyt puhu ihmisistä, joilla on se kymmen kiloa extraa, vaan siitä, kun lyhyellä tädillä elopainoa alkaa olla oikeasti sata kiloa tai yli. On jokaisen oma asia, jos ei halua tai ei pysty pudottamaan painoa, mutta SATA KILOA on aika paljon hevosen selkään. Suomessa kun hevosetkin tuppaa olemaan ylipainoisia, miettikää sitä rasitusta hevosten jaloille. Oma ylipaino ja ylipainoinen ratsastaja. Todella lihava ihminen ei ole sen huonompi ihminen kuin muutkaan, mutta harrastuksen voi valita toisen. "Lihavalla voi olla parempi kehonhallinta kuin laihalla", "entäs ne melkein sata kiloa painavat kisaavat miehet" - joo joo. Kuinka monella hirvittävän ylipainoisella tädillä olette nähneet oikeasti superhyvää kehonhallintaa hevosen selässä? Kuinka monen satakiloisen miehen olette nähneet ratsastavan ponin kokoisilla otuksilla, kun isomman selkään ei uskallata mennä? Se, että Islannissa kaikki ratsastavat ponin kokoisilla otuksilla, ei ole mielestäni oikeutus sille, että iso täti kiipeää silakkamallisen tikkujalkaisen puoliverisen tai lämminverisen selkään.

Jaa, jospa palaisin takaisin aiheeseen. Oon tässä viime aikoina jännittänyt tosi paljon tulevaa estetuntia. Jillille kerroin tänään, etten oikeasti halua hypätä täällä, koska oonhan mä paljon hypännyt, mutta ei mun taidoilla tyylimestaruutta voitettaisi. Jill kummasteli tosi paljon, kun kerroin Suomeen rantautuneista tyyliluokista. Tyyliluokat on muuten mun mielestä hyvä idea, itsehän en vaan osallistu sellaiseen, kun tiedän, etten voi voittaa :D Tai noh, ehkä mä täällä kehityn sen verran ratsastajana, että voin kohta tavoitella rusettia niissäkin luokissa.

Iltapäivällä Pru piti mulle tunnin ja sain mennä Jimmyllä! Se on Prun kenttähevonen, Irlannista ostettu joltain olympiatason ratsastajalta. Pru on alusta asti sanonut, että mun pitää ehdottomasti hypätä Jimmyllä. Oon tässä kuullut kauhujuttuja, kuinka valtavan isosti se hyppää ja kuinka joku tyttökin sieltä oli lentänyt isosta hypystä.  Jossain vaiheessa Pru sanoi, että se haluaa ensin nähdä, kun hyppään Uzzylla tai Dollylla, ennekuin päästää mut esteille Jimmyn kanssa.  Tänään alkutunnista se oli vielä tuota mieltä, mutta lopputunnista sanoikin, että pärjään takuulla Jimmyn kanssa esteillä. Olin TODELLA otettu! Jimmy on muuten ihan superkiva ratsastaa! Tehtiin paljon laukkatyöskentelyä: pysähdyksestä laukkaan, koottiin laukkaa, yms. Oli ihan supermakee fiilis, kun sain välillä päästellä pitkät sivut kevyessä istunnassa laukassa ja kenttähevonen mun alla heräs.  Jimmysta tuli mun lemppari heti Lucyn jälkeen.

Kuva, joka ei liity mitenkään tähän tekstiin

Sanoin Prulle, että mua vähän jännittää hypätä täällä ja sanoin samat asiat kuin Jillille. Mun jännitys väheni 75 prosenttia, kun Pru sanoi, että välillä esteratsatuksessa on kyse tehokkuudesta, ei tyylistä. Ehkä pikkuhiljaa alan jo odottaa ensi viikon estuntia :)

Hitsi, mun tasapaino ja istunta on muuten parantunut huimasti. Jimmylla on yhtä iso ravi kuin Bajoulla ellei isompikin ja kappas: mun jalat ei vispaa! Alice oli Secretilla samalla tunnilla ja Pru pyysi mua demonstroimaan, miten ratsastin kuukausi sitten. Oli muuten tosi hämmentävää koittaa ratsataa sillä tavalla: joka askeleella "potkaista" hevosta  ja jännittää reidet kiinni. Tajusin sillä hetkellä, miten iso muutos on tapahtunut reilussa kuukaudessa! En olis ikinä uskonut. Auttaakohan tää mun sulavuuteen normaalielämässäkin? Mähän olen siis yhtä elegantti kuin rampa gaselli ja ketterä kuin halvaantunut marsu. Ehkä musta tulee sellainen hienostuneesti liikkuva lady, joka näyttää kävellessä vain leijailevan kevyesti. Sitä odottelessa!